Tarton Gambrinuksesta ostin pimeneviä iltoja varten tummaa suklaa-stouttia. Musta olut kaatui lasilliseen mustana ja beigevaahtoisena. Tuoksu on makeaa ja suklaista. Maku on samaa lisättynä paahteisuudella. Aika lähellä lumottua, niin kuin nimi vähän vihjaakin. Maussa on reilusti tummaa suklaata, makeutta, paahdetta, vähän mausteita tai vaniljaa, kahvia, nimen väärinkäänöksestä johtuen maistan myös luumua. Alkoholi vähän jälkimaussa muistuttaa nielussa olemassaolostaan. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Olutreissun matkamuistoja riittää vielä, naantalilainen ristiaallokko west coast ipa on sameaa ja oranssia. Vaahtoa taisi olla vähän. Tuoksu on makean keltaisen hedelmäinen. Maku on alkuun hedelmäinen, hyppysellinen havuja, jälkimaussa osat vaihtuvat kokonaan ja humalointi on kuivaa ja hedelmät tai greipit jäävät taka-alalle. Alkoholi vähän tuntuu ja lopulta jälkimaun jälkeen greippi ilmoittaa että sekin voi olla pehmeää. Humalina etiketti mainitsee amarillo lupamax, sabro, citra ja simcoe. IBU 80, 330 ml, 8,5 %, 4/5
Tartolaisen panimon Tarton kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi pantu pale ale on on haalean oranssia, siitä irtoaa vaaleaa vaahtoa paljon. Tuoksu on hedelmäinen. Olut tuntuu lasiin kaataessa pehmeältä. Sama pehmeys on myös maussa. Hiilihappoa on reippaasti, vähän liikaakin. Mallasta ja sen makeutta, vähän likaisuutta, ja onhan mukana aiheellista aromaattista humalaisuutta. 0,33 l, 4,8 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
