Dos tescolotes -kaupasta Hakaniemestä ostin tietysti pari meksikolaista olutta. Vienna lager -tyyppinen olut on kirkkaan kuparista ja vähävaahtoista. Maku on aluksi maltainen. Pehmeyttä ja jotain löysyyttä, makeus tuntuu vienosti. On vähän erilainen kuin ajatus meksikolaisesta oluesta, mutta on tässä jotain meksikolaista. 355 ml, 4,0 %, 3/5
Tartolaisen panimon tuotantoa olen maistellut ahkerasti, ja viime tartonreissulla törmäsin vähän eri lailla nimettyyn ipaan. Olin kyllä aika varma että tämä nyt ainakin maisteltu, mutta eipäs ollutkaan. Sihauttaessa tulee selväksi että nyt kuohutaan. Valkoista vaahtoa riittää, olut on keltaista, vähän harmaata. Tuoksu on sitrusmainen. Maku on pehmeä, katsoiko hiilihapot kuohun kokonaan. On tästä humalan katkeruuttakin, mutta ei ainakaan liikaa. Lopputunnelmakin on pehmeä. Vaahtoa riittää uusintakaadoissa. Pilsipa tuli sanana mieleen, sitruunat ja ruohoisuus muodostavat piilevän katkeron kanssa pehmeän liittoutuman. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Ahveniston luontopolku kierretty, saunottu, lauantai-iltapäivä, grilli kuumenemassa ja lasissa itävaltalaista vadelmastouttia, ei ole ollenkaan huono yhdistelmä. Olut on mustaa ja se kaatuu lasiin liköörimäisesti. Tuoksuu makealta maltaalta, tuntuu suussa paksulta. Maistuu vadelmaiselta, pohjalla on paksu maltaisuus. Paahteisuutta, vahvaa tummaa suklaata, hedelmiä, hitusen alkoholia ja syvää makua, kaikkea mahtuu. Ovelasti aina hörpyn aluksi maistuu vadelma, jälkimaku on vähän hapan. Tunnelma viittelöi likööriin päin. 0,33 l, 10,2 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
