Tyylikkäästi väritetty tölkillinen on täynnä amerikkalaista vehnää. Sisälmys on syvän oranssia, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on mangoa ja multaa, ehkä hiivaakin. Ensihörpyn jälkeen ihmetyttää että missäs se kaikki syvänoranssin takana oleva maku on. Maku on vähän liituinen, jotain hedelmiäkin on, hapantakin. Etiketissä lupaillaan mangoa ja sitruunaa, sitruunan happamuutta on kyllä maussa, muista ei tullut oikein havaintoa. IBU 27, 440 ml, 4,7 %, 3/5
Olutkellarin perältä nappasin yhden vanhan aarteen, skottilaisen bourbontynnyrissä kypsytetyn mustan ja vähävaahtoisen stoutin. Pullollinen on sen verran vanha että siinä on panimon vanha logokin, nostalginen backslash blogin alkuajoilta. Tuoksussa on mallasta, rusinaa ja mämmiä. Maku on voimakas, pehmeää viskiä, paahdettua mallasta, paahtokarkkia, maitokahvia, tumma suklaata ja lievästi alkoholia. Pelottavan helposti voi juoda. Jälkimaussa on maltaisuutta, hedelmiä, viskiä ja lämpöä. On kyllä aikamoinen herkku. 330 ml, 15 %, 5/5
Taisi olla Sellon Prisman oluthylly, josta nappasin uusikaupunkilaisen ipan ostoskärryyni. Olut kaatuu lasilliseen pehmeänoloisena. Väri on keltaista, vähän oranssia. Vaahto on komeaa ja höttöistä ja sitä syntyy paljon, se kuitenkin vajoaa nopeasti. Tuoksussa on marjoja, mustaviinimarjaa ja sitruksia. Maku on voimakas, mutta kapea-alainen. Humalat on sitrukseen taipuvia, vähän ruohoisuutta, tehokasta katkeroa, vähän kitkerääkin, greippiä siis. Jälkimaku on melkein kitkerä, ei riittävästi innosta seuraavaan hörppyyn. 0,44 l, 5,5 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
