Vakka-Suomen Enigma Nova Cold IPA

Taisi olla Sellon Prisman oluthylly, josta nappasin uusikaupunkilaisen ipan ostoskärryyni. Olut kaatuu lasilliseen pehmeänoloisena. Väri on keltaista, vähän oranssia. Vaahto on komeaa ja höttöistä ja sitä syntyy paljon, se kuitenkin vajoaa nopeasti. Tuoksussa on marjoja, mustaviinimarjaa ja sitruksia. Maku on voimakas, mutta kapea-alainen. Humalat on sitrukseen taipuvia, vähän ruohoisuutta, tehokasta katkeroa, vähän kitkerääkin, greippiä siis. Jälkimaku on melkein kitkerä, ei riittävästi innosta seuraavaan hörppyyn. 0,44 l, 5,5 %, 3/5

Põhjala Kirev

Taisin ostaa tämän oluen Tallinnan Peetri Selver -kaupasta paluumatkalla Tartosta kotiin. Olut on vaaleankeltaista ja sameaa, vaahtoa oli heikosti. Tuoksussa on mandariinia, humalia ja vähän hiivaa. Vaikutelma on lupaava. Ensihörppy on trooppisen hedelmäinen, pienellä humalapotkulla, samalla jostain paljastuu vetisyyttä. Jälkimaku on happaman humalainen, sitruunaa on. Nopeasti tuo lasillinen hupenee. Jää jotenkin epävarma olo tästä ipasta, kesällä varmaan olisi todella hyvää. 33 cl, 6,4 %, 4/5 

Lehe Black IPA

Tartontuliainen on mustaa ja vaahtoaa beigenä. Tuoksu on jotenkin sekava, kuiva, maltainen ja humalainen. Maku on samanlaista, vähän salmiakkia, hiilihappoa on reilusti. Kokonaisuus on aika kuiva, vähän tuhkainen. Musta-ipa on kyllä aina hyvää, eikä tämä ole mitenkään poikkeus. Paahdetta on enemmän kuin humalia, jotenkin jälkimaku on kermaistakin ja vähän hedelmäistä. Ensihörpyssä on vähän sulateltavaa, mutta lopuksi paljastuu panimon laatu, aika täydellistä, olisiko hiilihappoa vähän liikaa tai vaan juuri sopivasti. IBU 69, 330 ml, 6,5 %, 5/5