Taisin ostaa tämän oluen Tallinnan Peetri Selver -kaupasta paluumatkalla Tartosta kotiin. Olut on vaaleankeltaista ja sameaa, vaahtoa oli heikosti. Tuoksussa on mandariinia, humalia ja vähän hiivaa. Vaikutelma on lupaava. Ensihörppy on trooppisen hedelmäinen, pienellä humalapotkulla, samalla jostain paljastuu vetisyyttä. Jälkimaku on happaman humalainen, sitruunaa on. Nopeasti tuo lasillinen hupenee. Jää jotenkin epävarma olo tästä ipasta, kesällä varmaan olisi todella hyvää. 33 cl, 6,4 %, 4/5
Tartontuliainen on mustaa ja vaahtoaa beigenä. Tuoksu on jotenkin sekava, kuiva, maltainen ja humalainen. Maku on samanlaista, vähän salmiakkia, hiilihappoa on reilusti. Kokonaisuus on aika kuiva, vähän tuhkainen. Musta-ipa on kyllä aina hyvää, eikä tämä ole mitenkään poikkeus. Paahdetta on enemmän kuin humalia, jotenkin jälkimaku on kermaistakin ja vähän hedelmäistä. Ensihörpyssä on vähän sulateltavaa, mutta lopuksi paljastuu panimon laatu, aika täydellistä, olisiko hiilihappoa vähän liikaa tai vaan juuri sopivasti. IBU 69, 330 ml, 6,5 %, 5/5
Virolaisen kaksoisoluen lämpimämpi sisarus tarttui mukaan Tarton Gambrinuksesta. Olut näyttää vain hitusen samealta kullalta, vaahto käy heikosti lasin yläosassa. Tuoksu on parfyymimäinen hedelmä, vähän mokkanahkaakin. Maku on hedelmäisyyttä vähän, mallastakin, ihan hippusen sitrusta, aika peruslager, vähän vahvempi perusmaku. Kai tästä voi sanoa että on virheetöntä, mutta jotenkin virkamiesmäistä. 0.44 l, 4,8 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
