Hapanolutta on Tartossa maustettu raparperilla, punaherukoilla ja karviaisilla. Väri on syvää oranssia pinkillä vivahteella, kuohua oli vähän. Tuoksu on vaimea, vähän marjoja ehkä. Maku on aika mehumainen, vähän hapanta mummonmehua. Happamia marjoja, raparperia enimmäkseen, karviaisia en tunnista, ehkä kyllä punaherukkaakaan. Ei oikein kyllä jää mieleen tämä olut. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Andersonin joulukalenterista löytyi harmaaseen taittuvaa keltaista reippaasti kuohuvaa ipaa ja sen sitten päätin maistella vuoden viimeisenä oluena. Oluen nimen oletan olevan kunnioitus Billy Joelin biisille, kyllähän sekin sopii. Tuoksussa on sitrushedelmiä. Maku on neipamainen, reippaasti hedelmiä, vähän maanläheisyyttä, persikkaa ja makeaa sitruunaa. Humalat ovat aika teräviä, mutta silti leutoja. Jotenkin olut tuntuu ohuelta, alkoholi vähän lämmittää. 0,33 l, 7,7 %, 4/5
Lauantai-iltapäivänä Birgerissä piti ottaa vaan yksi olut, mutta erehdyin sitten ottamaan valokuvan belgialaisesta oluesta ja siitä tuli niin hieno että oli pakko sitten blogittaakin. Väri on punertavaa ja vaahto on samettisen tiivistä. Tuoksu on maltainen ja vähän hedelmäinen. Maku on täyteläinen, mallasta, hedelmät on yllättävän sitrusmaisia ja leipämäisyyttäkin on, makeus taittuu mukavasti lopun pieneen happamuuteen. Hiilihappoisuus raikastaa mukavasti. 0,4 l, 7 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
