Lauantai-iltapäivänä Birgerissä piti ottaa vaan yksi olut, mutta erehdyin sitten ottamaan valokuvan belgialaisesta oluesta ja siitä tuli niin hieno että oli pakko sitten blogittaakin. Väri on punertavaa ja vaahto on samettisen tiivistä. Tuoksu on maltainen ja vähän hedelmäinen. Maku on täyteläinen, mallasta, hedelmät on yllättävän sitrusmaisia ja leipämäisyyttäkin on, makeus taittuu mukavasti lopun pieneen happamuuteen. Hiilihappoisuus raikastaa mukavasti. 0,4 l, 7 %, 5/5
Bratislavalaisesta 100-olutta baarista ostetun matkamuistotölkillisen etiketissä sanotaan että tonka- ja kaakaopapuja voisi olla tässä mustassa oluessa mausteena. Vaahtoaa maltillisesti tiiviillä kuplinnalla. Tuoksussa on tonkapapuja. Erikoinen papuhan tuo tonka on, en ole ikinä tietääkseni sitä maistellut muualla kuin oluessa. Sinne se sopii yleensä. Mausta löytyy tietty sitä tonkaa, ehkä kanelia ja jotain omenaankin viittaavaa. Suutuntuma on yllättävän ohut, makua on kyllä paljon. Suklaata ja kahvia olut vähän matkii. Pieni vetisyys tuo helppoa juotavuutta, mutta oikeastaan ei sitä tässä nyt tarvittaisi. Laktoosin tuoma makeus pysyy aisoissa. EIhän tämä nyt olekaan huonoa, vaan taidokkaasti tehtyä stouttia. 0,5 l, 6,5 %, 4/5
Andersonin joulukalenterin viimeisestä luukusta löytyi kuparinruskeaa, vaalealla vähän likaisella vaahdolla kuohuavaa olutta. Tuoksussa on mallasta, utuista makeutta ja hippusen humalointia. Miellyttävän matalahiilihappoinen märzen-tyylinen olut solahtaa nieluun helposti, uusi hörppy tarvitaan maisteluun. Maltaista makua riittää, ihan pieni katkero jää jälkimakuun. Oudosti sanottua mutta maku on täyteläinen, mutta jotenkin ohut. 0,33 l, 5,5, %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
