Musta virolainen stout kuohuaa beigenä. Tuoksuu paahdetulta, kahvilta, maltaiselta ja utuisen makealta. Ukranalaisen sanonnan mukaisesti näitä auringonkukansiemeniä ei laitettu taskuun, vaan niitä on käytetty paahdettuna tässä paahteisessa oluessa. Maku pyörii samalla akselilla kuin tuoksukin, paahdetta, mallasta, kahvia, pientä makeutta, jälkimauksi kuitenkin kuivuutta. Loppua kohti olut paranee, tasapainoiseen makuun tottuu. 330 ml, 7 %, 5/5
Toin Tarton matkamuiston Hämeenlinnasta vähän lähemmäs kotiaan ja nautiskelin virolaisen kahviportterin Espoon Lansassa tai Kilossa. Olut on mustaa, kuohu on ruskeaa. Tuoksusta löytyy vaniljaa ja makeaa suklaata, vähän toffeetakin. Olut kuplii pelottavan paljon, mutta hörppäilyn jälkeen ei ole tietoa hiilihapoista. Maku on Kokomo-paaahtion guatelamalaisten Nueva Era -kahvipapujen myötä kahvinen ja hitusen myös makea, paahteinen, lievästi katkera, lempeä ja miellyttävä. Etiketti on kyllä hieno kuten itse olutkin. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Talvisella nimellä varustettu porilainen ipa-tölkillinen tuoksahti suoraan tölkin aukosta herukkaiselta. Väri on hitusen samea kulta, vaahto on valkoinen staattinen ohut kerros oluen päällä. Tuopista tuoksutellessa ei oikein löydy mitään muuta kuin heikkoa mallasta. Hörppy asettaa makuhermot aika kuivaan ja multaiseen maailmaan. Ei oikein uppoa, kai pilkkijöille sitten sopii, itse en sitä sorttia harrasta, jos harrastaisin en ottaisi tätä mukaan. Hörpin ja haen jotain, mutta en löydä, jotenkin tunkkaista. Jälkimakukin on jotenkin kitkerä. S-marketin ostoskärry ei ehkä täyty jatkossa näistä. 440 ml, 5,0 %, 2/5
Tekstit
Kaikki kommentit
