Tuusulalaiset ovat panneet oluen jossa on käytetty mallastettua härkäpapua. Vähän jopa pelottava ajatus että härkistä käytetään, toisaalta mitäpä oluenvalmistuksessa ei olisi käytetty. Väri on turvallisen tuttua oranssia, vaahto oli heikko. Tuoksussa on humalia ja utuista makeutta. Maku on vähän ohut, metallia, härkäpapua en ehkä onneksi mausta löydä, en ole kyllä tainnut härkistä kovin montaa muutenkaan maistaakaan. Jälkimaku on lyhyt. Kiinnostavia tällaiset erikoisuudet on. 330 ml, 5,0 %, 3/5
Latvialainen portteri näytti kaadettaessa ohuelta, mutta tiivistyy mustaksi lasissa. Vaahto on ruskeaa, katoavaista. Tuoksuu voimakkaasti pähkinöiltä ja makealta suklaalta. Maistuu maltaan makeudelta ja pähkinöiltä, makeus katoaa taustalle, pientä katkeruutta ilmaantuu, pähkinöihin taitaa tottua, niiden maku jotenkin katoaa. 330 ml, 6,2 %, 4/5
Tummaa tai mustaa portteria Tartosta kaatui tuoppiin saunan jälkeiseen vilvoitteluhetken rentouttajaksi, olihan takana raskas työ blogin kadonneiden kuvien korjaamisessa: mikä Bloggeria mahtoi oikein vaivata. Vaahto oli illan tummetessa arvioitava vain nopeahkoksi. Tuoksussa on kahvia, mistä sitäkin olueeseen aina riittää. Paahteisuutta löytyy myös. Maku on pehmeä, varmistetaan vielä että on pehmeä. Kahvia ja mallasta hiipii makunystyröihin. Etiketissä puhutaan kaurapuurosta, ehkä pitää huomenna keittää aamupalaksi kaurapuuroa. Ostin oluen Tarton Gambrinuksesta, mutta tätä taitaa olla saatavilla ihan kaupoistakin, ostan. 0,33 l, 5,5 % , 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
