Olutkellarista valikoin vähän tummempaa olutta, virolainen vaahtokarkkiportteri on mustaa ja sen vaahto on pikainen pyrähdys. En ole todellakaan vaahtokarkkifani, joten tällainen olut on kuin kaivaisi verta nenästään. Tuoksu on pelottavan makea, vaniljaa ja mallasta. Maku on maltainen, lakritsia, paahdetta ja vähän alkoholia. Oudosti tuntuu vähän ohueltakin, mutta maku itsessään on kyllä täyteläinen. Etiketissä mainitaan myös savu, ja kyllähän sitä alkaa hörppiessä tunnistamaan, vai onko se viskiä. Jotenkin pelottava makeus jää lopulta taustalle. Aika erikoinen kokemus, mutta en kyllä tämänkään jälkeen koske vaahtokarkkeihin. 330 ml, 10 %, 4/5
lauantai 29. lokakuuta 2022
perjantai 28. lokakuuta 2022
Feldschlösschen Braufrisch
Sveitsintuliaisena sain tietysti olutta. Tölkillinen oli vähän arvoitus, enkä saanut selvää että mistä oluttyypistä edes oli kyse. Lasiin kaataessa väri oli aika samea vaaleanruskea ja vaahto oli tiivis, valkoinen. Tuoksua en oikein saa erotettua, mallasta vähän. Maku on aika ohut, vähän hiivaa, vähän hiilihappoa, vähän vehnäolutta, hörppimällä mallas voimistuu. Helppoa olutta, ei mitään liikaa. 50 cl, 5,0 %, 3/5
perjantai 21. lokakuuta 2022
Vana Villem Marmor Stout
Tallinnalainen pubi on pannut tummaa stouttia, ehkä Õllenautin avustuksella. Pubissa ei ole tullut käytyä, tästä saa ehkä vähän inspiraatiota. Olut on mustaa ja kuohuaa kauniisti vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksuu maltaalta, paahdetulta ja makealtakin. Maku ei ole ollenkaan makea, oikeastaan kuivahko. Maussa on syksyyn sopivaa lämmintä maltaan paahdetta ja hitusen humalaa. Paahdetta on, voiko sitä olla liikaakin, hyväähän tämä on mutta paahde laittaa oluen vähän ohueksi toisaalta taas tuntuu vähän öljyiseltä. Mukavasti kyllä lämmittää, olut pelkästään paranee loppua kohti. 500 ml, 7,9 %, 4/5