Baijerilainen vahva vehnäolut viilensi juhannusaaton hellettä. Väri on oranssi läpikuultamaton ja vaahto on kestävä valkoinen matto. Tuoksu on hedelmäinen, sitruksinen ja vähän viljainen. Maku on makean hedelmäinen, enemmän sitruunaa tai appelsiinia kuin banaania. Maku on tuore, humala vähän kipristää paksun appelsiininektarin. Jälkimaku on pitkä, hippusen hapan ja vähän poreileva. 0,5 l, 8,2 %, 4/5
Kiuas päätti lopettaa toimintansa ennen juhannusta, onneksi löytyi sähkäri, joka halusi tulla juhannuksen aatonaattona neljän jälkeen asentelemaan kiuasta. Uuden kiukaan ensilöylyjen leppoistamiseksi piti tietty nauttia hyvä olut. Tarton Rüütliltä ostin tartolaista kveik-hiivalla käynyttä IPAa. Olut on sameaa kultaa ja vaahto on kirkasta valkoista. Tuoksu on trooppista hedelmää ja kukkia. Maku on hedelmäinen, makeahko. Humalat hiilihapon avustamana vähän kuivaavat jälkimakua. Eihän tässä ole mitään yllättävää, hyvää olutta, meinaa blogitus unohtua hörppiessä. Aika helppo olut lämmittää. 0,33 l 8,5 %, 5/5
Belgialainen IPA löytyi Alkosta. Olut on kirkasta keltaista eikä se juuri vaahtoa. Tuoksu on trooppista ja sitruunaa. Maku on samoilla linjoilla, humalat tuovat terävyyttä. Jälkimaussa on vähän mausteita, johtunee käytetystä belgihiivasta. Jälkimaku osoittautuu mukavan kuivaksi. Paranoiahan onkin samalta panimolta kuin eräänlainen kulttiolut Delirium Tremens, panimot kyllä keksii olueilleen nimiä.
330 ml, 5,6 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
