Belgialainen IPA löytyi Alkosta. Olut on kirkasta keltaista eikä se juuri vaahtoa. Tuoksu on trooppista ja sitruunaa. Maku on samoilla linjoilla, humalat tuovat terävyyttä. Jälkimaussa on vähän mausteita, johtunee käytetystä belgihiivasta. Jälkimaku osoittautuu mukavan kuivaksi. Paranoiahan onkin samalta panimolta kuin eräänlainen kulttiolut Delirium Tremens, panimot kyllä keksii olueilleen nimiä.
330 ml, 5,6 %, 4/5
Embrace the opaque lukee skottilaisissa etiketissä ja oluen väri onkin mehumaisen oljenkeltaista tiheää nestettä, vaahtoa ei synny ollenkaan. Tuoksuu trooppiselta hedelmältä. Maku on ohuehko trooppinen hedelmä. Jälkimaussa on vienosti humalia vähän kuivuutta. Ei ole mikään makupommi, vaan sellainen hiljainen tasavarma suorittaja. Helppo olut sopii auringonpaahteesen. 440 ml, 5,0 %, 3/5
Tartolainen tupla-IPA tuli nautittua takaterassilla sateenropinaa kuunnellessa. Tarton Gambrinuksesta ostettu olut on voimakkaan oranssia, vaahto hyppää heti sihautuksen jälkeen esille ja se muodostaa tiiviin mokkaisen kerroksen lasiin. Tuoksu on mäntyistä humalaa ja vähän mallasta. En tiedä miksi mutta mieleen tulee joten To Ølin ipat. Humalia on paljon, posket täyttyy katkerosta, kielen päällä on maltaisempaa, havuja riittää. Humalina on chinookin lisäksi ella. 0,33 l, 8,9 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
