Olarin MC Taakibörsta IPA Remix

Fabianinkadun The Cockin terassille paistoi aurinko, jääkaapista löytyi räppäri-olutta, jonka nimen suomennukseen tarvittiin vähän nuorempaa henkilökuntaa, jotain roistojuoppoa ehkä, sopiihan tämä. Espoolainen olut on samean ananasmehun väristä, tuoksu vähän hukkuu, vähän rautaista. Maussa on humalassa uinutta ananasta. Pullon pohjalta löytyi vähän hiivaa, maku silti sitrusmaisen raikas. Helteessä menee kyllä toinen samanlainen, hyvää. 330 ml, 5,3 %, 5/5 

Someron VIPA Vihaisen Panimomestarin Ale

Helteellä pienikin työ aiheuttaa ison janon. Takapihan nurmikonleikkauksen jälkeen avasin somerolaisen VIPAn. Väri oli melkein kolamainen, vaahto oli heikohko. Tuoksussa on makeutta jopa rusinaa. Maku on maltainen, mieleen tulee brittipubit. Jännän makea tuoksu muuttuu suussa  katkerammaksi, mutta ei tämä kyllä mitään vihaista IPAa ole. Humalia on sopivasti, voi tätä joku vihaiseksikin varmaan sanoa. Ihan janojuomana tämä ei uppoa, mutta oiva olut on kyllä. Pullollisen  ostin Pusulan Pikkuomenasta. 0,5 l, 5,5 %, 4/5

Olutmylly Rautarouva Pils

Forssalainen pils kaatui lasiin kirkkaana muodostaen tiiviin valkoisen vaahdon. Näköelämys päättyi kun pullon pohjalla olikin hiivaa joka kaatuessaan lasiin muutti oluen värin sameaksi. Tuoksu on voimakkaan maltainen. Maku on maltainen ja jopa vähän vihannainen. On tämä väritystään parempaa.Vaahto kestää hienosti.Tammelan S-marketin hyllyltä tämäkin matkamuisto löytyi. Oluen nimeä jäin vähän pohtimaan, oliko maussa vähän rautaa, vai onko tämä vain Margaret Thatcherille tehty kunnioitus. Vähän lopussa alkoi tehdä mieli toista samanlaista, jotenkin kodikasta olutta. 0,33 l, 4,9 %, 3/5