torstai 5. maaliskuuta 2020

Ayinger Urweisse

Saksalainen vehnäolut on jäänyt varmaankin etikettisuunnittelun takia aina Alkon hyllyyn, Arts & Letters 80-luvun lopusta tulee kuvavalikoimineen mieleen. Baijerilainen olut itsessään on samean vaalean ruskeaa, värinä oikeastaan sima. Vaahto on mukava, liian nopea kerrostuma vaaleaa hattaraa. Tuoksu taittuu hippusen makean ja hedelmäisen puolelle, vähän sprii-keittimen tuoksua leijuu jostain taustalta. Maku on vehnää, hitusen hiivaa ja vähän banaania. Jälkimaku on yllättävän voimakas, miellyttävän maltainen. Kokonaisuus on sellainen keskitien kulkija, mutta lopputulos on miellyttävä, etikettiään selkeästi parempi. 0,5 l, 5,8 %, 4/5

lauantai 29. helmikuuta 2020

Lyme Bay Winery Traditional Mead

Joululahjaksi sain Alkon oluthyllyltä löytyneen ison brittiläisen simapullollisen. Väri on vaaleanruskea, kirkas. Vaahtoa ei synny. Tuoksun kuvaamiseen riittää sana hunaja. Maku on vahvan makea ja hunajainen. Makeus alkaa vähän tahmauttamaan nielua. Taustalla tuntuu alkoholi, sen voimakkuus tehostuu  Ei koko pullollista oikein jaksa, pienempikin lasillinen kyllä riittää. Kyllähän tämä alkaa lämmittää, tuoksu on voimakas lasillisen loppuun saakka.75 cl, 14,5 %, 2/5


perjantai 28. helmikuuta 2020

Pilota Nakts Porteris No Malduguns Daritavas

Latvialainen pilotin yö on mustaa ja reippaasti vaahtoavaa. Tuoksussa on paahdetta. Nopea hörppy pajastaa että kyseessä on kaikin puolin kunnollinen portteri. Korkkia avatessa kuului aikamoista sihinää ja vaahtoa kehittyi reilusti, mutta hiilihappoa riittää silti kohtuullisesti. Kylmäää kahvia on mukana, makeutta on aavistus, hiukkasen grillihiiltä. Taitaa olla panimon rumin etiketti, no ei se haittaa olutta. 0,33 l, 7,0 %, 4/5