Pivovara Medvedgrad Grička Vještica

Diokletianuksen palatsissa olevan St. Domniuksen kellotorniin kipuamisen ja cuttlefishin merkityksen valkentumisen jälkeen löytyi vilvoittavaa tuulta Para Di ’Soto -terassilta. Tilasin ihan vaan oluen ja pöytään tulikin oletetun Ozujskon asemesta Medvegrad-panimon doppelbock. Helle ja doppelbock olivat vähän ristiriidassa ennakkokäsityksissäni, mutta ensihörppy paljasti oluen viileäksi. Väri on tummunutta löylykauhan kuuppaa. Vaahtoa ei kestä kauaa. Tuoksu jotenkin katoaa. Maku on viileänäkin lämmittävä, vähän tummia hedelmiä, pähkinöitä, mallasta, makeaakin, mistä tämä raikkaus tulee? . Hellejuomakategoriassa tämä on kyllä todellinen musta hevonen. Olut on saanut nimensä kroatialaisen kirjan mukaan, se kertoo Grickalaisesta noidasta. No onhan tämä eräänlaista taikajuomaa, aika makeata. 0,50 l, 7,5%, 4/5 (dobbelbock korjattu doppelbockiksi, kiitos kommentoijalle)

Ožujsko Hoppy Lager

Yritin pakoilla Splitin hellettä varjoisaan baariin. Na Kantunun terassi oli varjossa ja listan ykkösenä oli Hoppy Lager. Se olikin kroatialaisen toisen suuren panimon humalainen lager. Kirkkaan oranssia, vaahtoa vähän, mutta se pitsittää lasia loppuun asti. Tuoksussa on reilusti hedelmää. Humalat ovat makeita ja tuovat mieleen amsterdamilaiset  coffeeshopit. Aika makeaksi maku kääntyy lopulta. Kyllä tämä tuntuu ilmaa viilentävän, ei tosin lämpömittarin mukaan. Tarkempi analysointi vaati toisen pullollisen, eli aika hyvää oli. 0,50 l, 5 %, 5/5

Pivovara Medvedgrad Zlatni Medvjed

Splitin Diocletianuksen palatsin sisällä oli kuuma ja oli pakko ottaa nopea lounas ja juomatauko Mosquito-ravintolassa. Listalla oli muutamia vieraampia oluita, joista nimen perusteella ja tarjoilijan avustuksella valitsin zagrebilaisen pilsnerin, jota tarjoilija kuvasi sanalla white. Vaahto on valkoista, olut on kultaista ja kylmää. Humala puraisee vähän, kyllä tämä kultainen karhu janon vie. Maku on pehmeää, vaahto on pehmeää, lopuksi humalan puraisu on vieno.  0,50 l, 4,4 %, 4/5