Pühaste Hopfenweisse

Tartolaisen Pühasten näkemys vehnäoluesta on lievästi erilainen vehnäolut. Panimon oluiden etiketit ovat olutmaailman hienoimpia. Etikettikin on tässä pullollisessa lievästi poikkeava: olisiko tirolilaismies ulkoiluttamassa pikku possua, no kyllä se toisaalta on linjassa muidenkin panimon etikettien kanssa. Olut on hiukan sameaa tummemman oranssia, vaahto on alkuun tiivistä, mutta se vähän harvenee, mutta suojelee olutta kyllä hyvin. Tuoksussa on vähän hedelmäkarkkia. Vehnäoluen hiivoja ei erityisesti maista, vaan enemmän ehkä mandariinia ja vehnäisyyttä. Oluenjuonnin yhteydessä aloin selvitellä panimon etikettejä ja asia selvisi helposti, tekijä on Marge Nelk ja tuotoksia voi ihailla ilman panimon printtejä http://margenelk.blogspot.com/. Näköjään Hopfenweissen etikettikuvan kohdalla on otsikkona Perfect Day. Pullollisen pohjalla oli vain vähän hiivoja, ne kaatuivat lopulta mukaan lasiin. Ihan nieluunkatoava olut, voisin juoda toisenkin kyllä, jotain jännää maustetta, aavistuksen verran humalaa ja enemmän kirpeähköä mutta makeaa mandariinia. Luulen ostaneeni tämän Tarton õllepoodista, mutta etiketissä on tekstiä myös suomeksi eli voihan tämä olla jostain hyvinvarustellusta kotimaistesta kaupastakin. On se vaan hienoa kun kaupoista saa nykyään niin monia oluita. 0,33 l, 5.5 %, 4/5

Arany Ászok

Budapestilaisen supermarketin kylmäkaapista valitsin tämän kultaisen oluttölkin. Tätä juodessa tuli mieleeni jonkun kirjoista sanoma viisaus, älä koskaan valitse sellaista pokkaria jonka kannessa on käytetty kultaisia kirjaimia. Budapestilainen olut on kultaista ja todella kirkasta, kaataessa vähän tulee jo epäusko, kun väritys on kovin vaaleaa. Vaahtoa oli ihan kivasti, mutta se katosi. Tuoksu on mitäänsanomaton, kuten ohut makukin. Ehkä sitruunaviipale auttaisi. Jotenkin sitä luulee löytävänsä vähän humalaa, mutta nesteen kadottua suusta voi todeta että ei siellä mitään ollut. Parasta taitaa olla hiilihapot, kyllä niistä röyhtäys syntyy, mutta se ei tuo mitään makuakaan. Vissyvedenjuojien portti oluisiin. 0,5 l, 4,3 %, 1/5

Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5