White IPA Hoppy Wheat Ale

Tallinan Peetri Selverissä ruokaostoksilla oli tietysti tsekattava oluthylly. Joskus siinä on ollut enemmänkin vaihtoehtoja vai olisiko vertailukohtana ollut Ülemisten Rimi. Hyllyltä kyllä löytyi uusia oluita ja Olvin väritölkkisarjaan oli ilmestynyt vaaleansininen uutuus. Ei kun oikeastihan tämä onkin tartolaisen A Le Coqin väritölkkisarja. Tölkki sihahtaa laimeasti, vaahtoa on jonkun verran, väritys on samean vaaleankeltainen. Tuoksussa on mietoa humalaa. Maku on vähän molemmista maailmoista vehnäolutta ja vähän IPAa, mutta onkohan molempia liian vähän. Sitruunaa on mukavasti. Olisi pitänyt toinenkin olut ostaa, helppoa janojuomaa, pienellä humalapotkulla. 0,5 l, 5,2, 3/5

Käbliku Uhhuuu

Iltapäiväolut Tartossa, vieläpä löytyi yksi uusi olutravintola. Emajõe Pruulikoda on kauppahallin alakerrassa ja olutvalikoima on virolainen. Käbliku panimo sijaitsee Tartosta vähän etelään, hienoja oluita sieltä yleensä tulee, eikä tämäkään ole poikkeus. NEIPA on samean oranssista. Sitrushedelmiä ja syvää makua, humalat on mukavia. Perjantai-iltapäivä olutkellarissa, nojatuoli on pehmeä, ei kiirettä, tuopissa hyvää olutta, kaiuttimista tulee Ed Sheeran -maraton, no oluen ja musiikin parittaminen on aika vaikeaa. Olut on kuitenkin täyteläistä ja voimakasta. Taidan ottaa toisen samanlaisen. Pint, 7,0 %, 5/5

Lehe Punane Ja Must Raspberry Porter

Tallinnasta Tartoon on 180 kilometriä, sen suorittamisesta palkinnoksi oli Lehe Pruulikodan vadelmaporter. Olut on mustaa ja siinä on tiivis vaalean vaaleanruskean kestävä vaahto. Paahteisuuden ja pienen suklaisuuden alta henkii reippaasti vadelma. Makeaus tahmaa huulta vähän kiinni lasiin. Kokonaisuus on pehmeä, samettinen. Humalaa löytyy lopulta hörpyn takaosasta, sitäkin jännästi vadelmat ruokkivat. Välillä jää miettimään että onko vadelmaa vähän liikaa, mutta sen maku on kuitenkin mukava yllätys joka hörpyllä, kun paahde joutuu sille antamaan tilaa ja humalat sitten yrittävät lopuksi pyyhkiä muilla pöytää. 330 ml, 7 %, 5/5