Mikkeller Chill Pils

Mikkeler on lorauttanut yuzu-mehua pilsneriinsä. Tuoksu on voimakkaan simamaista, väri on kultaisen vaaleankeltainen. Vaahtoa muodostuu mukavasti, se katoaa pitsiksi lasin reunoille. Maku on reippaan sitruksinen aluksi, sitten taustalta paljastuu hyvä pilsneri mukavine humalineen. Pehmeys kohtaa terävyyden ja pehmeys vie voiton. Kun valitsin oluen olutkellarista, niin toiveikkaana ajattelin että yuzu olisi joku chililajike ja oluen nimen Chill viittaisi jotenkin chiliin. Sitkeästi kuvittelen että joku tässä maistuisi chilille ja kun oikein puristan mielikuvistani, niin ihan jälkimaun viimeisellä hetkellä juuri ennen seuraa huikkaa tunnen chiliä suussani. Kaikkea se mielikuvitus teettää. 330 ml, 5 %, 4/5

Pöide Saarlane Island Saison

Saarenmaalaispanimon pale ale on kauniin oranssia, vaahdotonta olutta. Saarlane tarkoittaa etiketin mukaan saarenmaalaista, jotka ovat etiketin mukaan mutkattomia. Tuoksua ei oikein löydy. Vähähiilihappoisen oluen maku on mutkaton, vähän hiivaa, etiketin mukaisesti vähän vehnäinen. Etiketti sanoo että kyseessä olisi pale ale. Mallas maistuu vähän sellaiselta light-sahdille, pikkaisen mineraaleja ja hiivaakin. Onhan tämä mutkatonta ja helppoa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Prosepia Imperial Stout B. A.

Satttumalta askeleet eivät vetäneet TommyKnockeriin, mutta valikoiman runsaudessa pyysin apua olutvalintaan tiskin toiselta puolelta. Jotain tummaa kommentilla, lasiin kaatui sherrytynnyrissä kypsytettyä espanjalaista pikimustaa imperial stouttia. Brunssin jälkeinen jälkiruoka oli mustaa mönjää kermaisella vaahdolla. Tuoksussa on reilusti sherryn makeutta. Maussakin on sherryä, ehkä vähän liikaakin. Öljyisesta oluesta nieluun jää makeutta reilusti. Tämä ei todellakaan sovi kiireisille, pullollinen tuntuu ehkä ensimmäistä kertaa liian isolta. Maussa on myös salmiakkia, suolaista maustekastiketta ja rusinaa. Aika lähellä viiniähän tämä on, vähän vaikea arvostella, kun liikutaan kuitenkin olutkentän yhdellä äärireunalla.  33 cl, 11 %,  5/5