Pullolisen 1K, eli 1024. olut, on kotimaista APAa. Kirkkaan hopean värisen tölkin pintaa koristaa yksinkertaisen tyylikäs tarraetiketti. Tölkin sisältä kaatuu lasiin keltaista olutta, mutta ensi tölkistä on hörpättävä sihautuksesta noussutta kirkkaan valkoista kuohua, sama kuohunta jatkuu kaadettaessakin. Tuoksussa on sitruunaa. Maussa on miellyttävästi humalia, posket jäävät niitä maistelemaan pitkäksi aikaa. Vaahtoa kertyy aina kaadettaessa reilusti. Sitruunaa ja kuusenhavuja on makuna. Pientä kitkeryyttäkin on, mutta se on sopivaa. Lopulta kuusenhavu voittaa sitruunan. Maitokauppaolueksi tällaista on joskus kauan sitten kutsuttu, kait tätä voi sellaiseksi edelleen kutsua. Taitaa olla niin että täytyy käydä uudestaan Lidlissä maito-ostoksilla. 50 cl, 4,5 %, 5/5
keskiviikko 7. maaliskuuta 2018
Mufloni APA
lauantai 3. maaliskuuta 2018
Labietis Aroniju Ragana Berry Ale
Viimeinen riikalaisesta kioskista ostettu matkamuisto oli odotellut sopivaa hetkeä jonkun aikaa. Olin ajatellut että voi olla vähän liian makeaa, joten vasta nyt kirpputorikierroksen jälkeen iltapäiväolueksi uskalsin ottaa blogitettavaksi tämän. Väri on täydellisen kaunis rubiini. Vaahto on pinkkiä. Marja taitaa olla aronia, sehän on kait oikein superfoodia ja terveellistä. Ilmankos olut on aika pahaa. Happamuutta on reippaasti, hiivaa ja sementtiä, loppumaussa on sitten aroniaa. Puolivälissä pulloa ajattelee, että tämän jälkeen pitää kyllä nopeasti saada jotain kunnon olutta tai kaataisiko loput vaan viemäriin. Olisipa edes vähän makeutta. 0,5 l, 5,1 %, 1/5
Tunnisteet:
1
,
aronia
,
kirpputori
,
matkamuisto
,
olisipa
,
pinkki
,
rubiini
,
superfood
,
terveelllinen
,
viemäri
torstai 1. maaliskuuta 2018
Maku Brewing New Zealand Lager
Kännykkään kilahti päivällä viesti että R-kioskilla odotti paketti Maku Brewingilta, sepäs piristi kummasti siivouspäivää. Saunan jälkeen suhautin tarroitetun tölkin auki ja kaadoin samean keltaisen oluen lasiin, päälle muodostui tiivis vaahto.Tuoksu on maltainen, pientä umpeutuneisuutta on mukana, sitruunaa myös. Juodessa yllättää että kovasti kuplivan oluen hiilihappoisuus on vähäistä, helposti juotavaa. Ensin maussakin vilahtaa sitruuna, mutta sitten iskee pehmeys. Hiilihapotkin kyllä reunustavat makua tai lopussa tuntuu etteivät sittenkään. Uusseelantilaiset humalat ovat pyöreitä ja helppoja. Saksalaista tunnelmaa, kesäterassilla menisi muutama tällainen helposti. Tulee mieleen jonkun radiokanavan vanha hokema, pehmeät suosikit. 0,33 l, 5,4 %, 4/5
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)