Thornbridge Chiron

Remontointi kääntyy loppua kohden, tänään oli vuorossa tapetointi, kyllä oli pakko jo saada yksi olut blogitukseen. Thornbridgen panimo ei yleensä ole huteja lyönyt tai pannut. Chiron American Pale on vaalean keltainen, laiskasti vaahtoava hedelmäinen olut. Tuoksussa on rutkasti hedelmiä ja vähän hiivaa. Maku on sitten eksoottisia hedelmiä mitä niitä onkaan, sitruunaa, greippiä ja makeita pehmeitä karkkeja. Sitten lopuksi posket täyttyy kuusenhavujen vienosta pihkaisuudesta. Tasapainoinen olut täyttää mukavasti koko makuaistin. 330 ml, 5 %, 5/5

Pühaste Vaikus

Tartolaisen Pühasten panimon Oatmeal Milk Stout on mustaa ja lasissa päälle kertyy kahvikermamaista vaahtoa. Etiketti kertoo että mukana on Ceylonin kanelia, appelisiinin kuorta ja laktoosia. Kaneli maustaa olutta liköörimäiseen suntaan. Mausteisuus on sana joka hyppää mieleen. Pieni pistävyys pilkahtaa välillä, mutta kokonaisuus on silkkiä. Makeutta on sopivasti, koska jostain ilmestyy humalat tasoittamaan makua. Lämmittää koko kehon, suuhun jää sopivasti tarve saada hetken päästä lisää. IBU 42, 0,33 l, 7,8 %, 5/5

Delirium Tremens

Pitkään keraamisen näköinen belgialainen pullollinen odotteli vuoroaan olutkellarissa. Tänään sitten päätin ryhdistäytyä ja avasin kunnioitusta herättävän ja vähän pelottavankin putelin. Tuoksu on ihan turvallinen, hedelmäinen ja makea. Vaahto on eläväinen ja kestävä, valkoinen. Maku on voimakas, makeahko, hedelmiä on sitruunasta aina kypsiin tummiin hedelmiin. Poreilevan oluen etiketin vaaleanpunaiset elefantit eivät enää pelotakaan, alkoholi on onnistuneesti piilossa, ei tästä taida juoppuhulluksi tullakaan. Olut on Wikipedian mukaan valittu aikanaan vuoden parhaaksi olueksi. Vähän tulee mieleen joku ulkomaalainen outo karkki, josta ei osaa sanoa että onko se nyt hyvää vai pahaa, vähän niin kuin liian makea hillo paahtopaistin kyljessä. 0,33 l, 8,5 %, 4/5