Suomenlinnan Panimon Coyet Ale

Lidlin valikoimasta löytyi taas uutta olutta, Suomenlinnan Coyet Ale on bittermäisen ruskeaa puolikirkasta vähävaahtoista olutta. Kyllähän tästä Lontoon pubit tulevat mieleen. Maku on sellaista reilua pint-a-bitteriä. Mallasta, humalaa ja ripaus pähkinää löytyy makukattauksesta. Lasina olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla sellainen nonic-pint eli sellainen paksunnoksella koristettu tuoppi. 0,5 l, 4,5 %, 4/5

Saimaan Home Brewer's Special Copper Mallet Red Ale

Saimaan juomatehdas sponsoroi kotiolutkisan voittajan reseptin mukaan pannun oluen. Idea on hieno! Olut on samean ruskeaa ja vähän nimen perusteella lievästi punaista. Vaahtoa on heikosti, tuoksu on maltaisen makea. Nappasin pullon suoraan jääkaapista, ehkä olisi pitänyt vähän odotella lämpiämistä. Olut maistui aika katkeralta, makeus katosi jonnekin, joten makuyhdistelmä on vähän kitkerän kuiva, sanotaan että vähän pähkinää. Makeampanahan olisi ollut jo lähellä sahtia? Nyt juomisen jälkeen tulee jano, toisaalta ei kai sitä voi sanoa huonoksi ominaisuudeksi, ainakin menekin luulisi olevan hyvä. Jotenkin ei nyt vaan nappaa täysillä, mutta toista jotenkin alkaa tehdä mieli, kun lämpenee olut ja blogisti. 330 ml, 5,9 %, 3/5

Mallaskosken Roihu

Mallaskosken savu-IPA vaati toisen maistamisen. Kävin lauantai-iltapäiväoluella Voudinkellarissa pari viikkoa sitten ja maistoin hanasta Roihua, silloin ajattelin että onpas sekavaa. Sen jälkeen maistelin Laitilan Savua ja huomasin että savu-IPA on loistava keksintö, joten oli pakko palata Sibeliuskadun rinteeseen.  Roihu on vähän epäselvä kirkkaaksi, mutta siistiä kuitenkin. Vaahto on samettinen ja riittoisa. Maku on kitkerän savuinen, taustalla on vähän sitruunaa sekin on kyllä palvattua. Oluenjuonti vaatii selvästi kärsivällisyyttä. Mallaskoski osaa, mutta eihän tämä aloittelijoille sovi.  0,5 l, 6,0 %, 5/5