Berliinin Stone on pannut erikoisen oluen. Tölkin takana ääntämisohje sanoo sho-co-vay-za. Väri on musta ja vaahto on maitokahvimainen. Tuoksu on voimakas pähkinä, lienee muskottipähkinä ja lisäksi vanilja tuntuu. Niiden lisäksi etiketti kertoo valmistusaineisiin kuuluneen, kaakaota, kahvia, maitosokeria, kanelia ja ripaus chiliä. Tuoksussa leijuu myös vähän kaakaota. Maussa muskotti ja kaakao hallitsevat ja kyllähän se chilikin sieltä potkaisee. Chili taitaa vähän koukuttaa tässäkin oluessa. Mietinnässä on että onko tämä nyt olutta, mutta hyvää tämä kyllä on. Tölkki kyllä vähän pilaa elämystä, sillä pullollinen you know, vaikka etiketissä ja värissä onkin omaa tyyliään. Jostain syystä mieleen hyppää elokuva Pieni suklaapuoti, siinä kun oli jotain chiliä ja suklaata, sama vika tässäkin oluessa jää ainakin mieleen. Kyllähän tässä olisi aineksia vaikka omaan maustemestaan. Iso olut vaatii tilaa ja aikaa. Panimolle tulee merkintä seuraa tarkasti. 0,33 l, 8,1 %, 5/5
lauantai 25. helmikuuta 2017
perjantai 24. helmikuuta 2017
Saimaa Vahva
Saimaan juomatehdas sponsoroi perjantai-illan olueksi vahvaa olutta. Väri on kirkas ja perinteinen lager, tuoksussa on mallasta. Viinalagerhan tämä on, vähän itäblokkia. Makeutta ja mallasta on ja alkoholin makua ei löydy, mutta kyllähän tuo nielussa ja korvissa tuntuu. Oluen nimen mukainen vahvuus kertyy juodessa. Tämän oluen tarkoitus ei ole nautiskelu, vaan tinttaus, siihen tämä sopii varmasti ainakin yhden tölkillisen verran, suoraan tölkistä ehkä. Ehkä jossain toisessa tunnelmassa voisi mennä sitten toinenkin, mutta nyt ei oikein uppoa oikein tämä ensimmäinenkään. Jotenkin tulee mieleen tyhjä arpa. 500 ml, 7,0 %, 2/5
Tunnisteet:
2
,
alkoholi
,
arpa
,
itäblkokki
,
Makea
,
mallas
,
tintata
,
tyhjä
,
vahva
,
viinalager
torstai 23. helmikuuta 2017
Laitilan Savu India Pale Ale
Alkon talven käsityöläisolutvalikoimasta nappasin testiin mielenkiintoisen savuIPAn. Erikoisuutta on tässä varmasti haettu ja onnistuttu. Väri on melko kirkas oranssi, vaahto on pieni mutta kestävä. Tuoksu on savuinen ja kuusinen. Maku on tuoksun linjoilla. Savu ja humalat sekoittuvat kitkeräksi vyyhdiksi, taustalla leijuu vähän sitrustakin. Joku blogisti puhuu ipoissa olevasta kissanpissasta, tunnistan sen nyt. Erikoisoluen kitkeryys on jotenkin miellyttävää, toisella kertaa kitkeryys voisi olla huonoakin, mutta nyt napsahtaa mukavasti kohdalle. Laitilan on onnistunut piilottamaan mullanmakunsa taas, taitaa olla paras Laitila, ainakin täydellisesti onnistunut erikoisolut. 33 cl, 5,9 %, 5/5
Tunnisteet:
5
,
alko
,
erikoisuus
,
humala
,
IPA
,
kissanpissa
,
kitkerä
,
kuusi
,
Käsityöläisolut
,
mielenkiintoinen
,
napsahtaa
,
onnistua
,
piilottaa
,
Savu
,
vyyhti
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)