Saimaan Brewer's Special American IPA

Kaikki ennusmerkit ovat oluessa kohdillaan, kotimaista, IPAa, Amerikka mainittu, etiketissä iloinen piirroshahmo ja vielä panimolta saatu tölkki. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kertyy mukavasti ja se jättää lasin reunaan aluksi pitsiä. Tuoksu on sitruunamainen, ehkä vähän sekava. Maussa on humalaa, mutta jotain outoa ohuutta tai vetisyyttä. Maussa on humalaa ja mallasta, samoin jälkimaussa, mutta yleisvaikutelma on jotenkin laimea, jos nyt humalaisesta oluesta niin voi sanoa, läpilaskeutuva. Sopinee aloittelevalla IPAilijalle. EBU 45, 500 ml, 6,0 %, 3/5

Anderson's Hannibal Imperial Stout

Tartolaisen gypsy-panimon imperial stout on yksinkertaisesti vaan hyvää. Mustaa olutta ja päällä kermamainen vaahto, maku on pehmeä. Kuten takaetiketissä luvataan, niin suklaata ja kahvia löytyy mausta. Makeaa on, mutta humalat taittavat sopivasti. Maku on täyteläinen, runsas ja silti niin helpostikulautettava, mukavan kuivaa jälkimakua pilkistää. Ei pysty runoilemaan enempää, täytyy keskittyä nautiskeluun. Ostan heti lisää, jos tätä sametttia jostain vastaan tulee, tämän ostin Tarton Õllepoodista. 0,33 l, 9,5 %, 5/5

Black Rye Imperial

Mallaskosken tumma ruis-imperiaali sai luvan päättää manflun. Musta olut täydentyy vain heikolla vaahdolla kaadettaessa. Ruis tuntuu kyllä, mämmiä nestemäisesti, ruisleipää, vähän tahmaavaa makeutta, kaikkea löytyy. Makeus kuitenkin katoaa, liekö alkoholi joka sen peittää vai onko kuivat humalat. Joka huikalla ensin makeaa, sitten tasottuu ruisleipäiseksi mallasuutteeksi, loppuhuipennus jää uupumaan, mutta miellyttävää ja tasapainoista raskasliikkeistä mustaa nestemämmiä.  33 cl, 11,4 %, 4/5