St-Ambroise Erable

Montrealilaisen McAuslan-panimon vaahtera-olut oli kauniin vaahterasiirapin väristä ja sitähän tämän oluen maustamisessa on käytettykin. Tuoksussa oli mallasta, vaahto oli lyhytikäinen. Maku oli makeaa, jotenkin juodessa alkoi pelottamaan että jostain pulpahtaa klöntti vaahterasiirappia. Maussa oli toffeeta ilman suolaa. Kanadalaiset mainostavat nykyään että Canada is already great, tämä olut varmaan voisi upota etelärajanaapureille. Yritin kovasti miettiä että missä tilanteessa tällainen mallassiirappi on oikeastaan tarkoittettu nautiskeltavaksi. Loppua kohti nostaessa lasin huulille pölähti nenään toffeeta, makua alkoi siinä vaiheessa vähän pelätä. 341 ml, 4,5 %, 2/5

Les Clandestines De Montferri Espelta Weissbier

Taloyhtiön hallituksen kokouksessa huomasin, että en kuulukaan enää hallitukseen. Olinpahan sitten muuten vaan paikalla. Pettymyksen tai onnentunteen tasoitukseen kaivoin sitten olutkellarista vanhempieni espanjantuliaisen. Todella reippaasti kuohuva sameahko mieto weissbier tasoitti tunnelmaa. Weissbieriksi olut oli lievän makuista, mutta oikeat ainesosat kyllä löytyivät. Hiivaa oli maussa todella vähän, enemmän sitruunaa, mutta kyllä oli pehmeää. Kait tuo espelta tarkoittaa spelttiä, eli tämä taisi olla siis vehnäoluen asemesta spelttiolut. 33 cl, 4,5 %, 4/5

Mochaccino Messiah

To Ølin Coffee Brown Ale lohdutti perjantai-iltaa kun olin ensin erehtynyt luulemaan vaaleaa tummaksi. Musta Mochaccino Messiah on odotellut olutkellarissani tulemistaan kuin messias ja hyvältähän tuo maistui. Olut on mustaa, vaahto on ohut mutta pitsiytyvä. Kahvia on reilusti. Maku on kuivan paahteinen, onneksi laktoosin tuomaa makeutta silti löytyy tasapainotukseksi ja sitten lopuksi humalien kuivuutta. Etiketissä taidetaan lupailla että tämä voisi korvata aamukahvin, no harvemmin ehkä kuitenkaan. Eipä tästä mitään virheitä löydy, mutta jotain jää puuttumaan, en kyllä tiedä mitä, ehkä jotenkin liian ohutta. 33 cl, 7 %, 4/5