Sonnisaari PissUp NZPA

Pikku Roballa täytyi vähän lepuutella jalkoja, kun Tommyknocker osui kohdalle. Tiskiltä löytyi kansainvälistä menoa: oululainen, uusiseelantilaisista humalista pantu Amerikan Pale Ale. Taululla luki apa, baarimikko sanoi että kyseessä on mieluummin kylläkin NZPA, kansainvälistä siis. Väri on mukavan puhdas perusolut, tuoksu on vaimea. Maku on vähän umpeutunut. Humalia on mutta, vähän tunkkaista. Lämmetessä makuun tulee hedelmiä. Kuiva jälkimaku jää takaposkiin pyörimään. Vehnää ei kyllä tunnista. Oluen nimi kait tarkoittaa ryyppäämistä, kait tämä siihen sitten sopii. Ehkä ei kuitenkaan toista tällaista nyt. 0,4 l, 5,4 %, 3/5

 

Stallhagen IPA Original

Kesän perinteinen Riihimäki-kierros huipentui Bar Laitisen terassille. Sieltä baarin jääkaapista valikoitui Stallhagenin IPAa nautiskeltavaksi. Valkoisen kestävän vaahdon alla on punaista olutta. Maku on makeahko kääntyen puumaiseksi. Humalat  hiiviskelevät taustalla. Jotenkin olut tuntuu lämpimältä, puumaisuusko siihen on syynä. Mallas tuo leipämäisyyttä. Helppoa ja hyvin tasapainotettu makeuden, puumaisuuden ja humalien välillä, ehkä vähän liian, jälkimaun pitkä liuku nosti arviota.  33 cl, 6,0%, 4/5
 

Volkan Santorini Grey

Oluen tuominen Kreikasta edellyttää, että lentomatkan ajaksi pullon laittaa matkalaukkuun ja kun pullon pohjalla on hiivaa, niin sen selkiytymiseen menee oma aikansa. Aika tuli juuri täyteen ja nautiskelin sitten matkamuistostani. Laavasuodatusta käyttävä santorinilaisen panimon vehnäolut on maustettu hunajalla ja bergamotilla, joka on jonkinlainen sitrushedelmä. Tuoksussa on reilusti bergamottia ja maussa toistuu sama sitrusmaisuus. Väri on tasaisen heleän keltainen, kait se on pakko lisätä ihan nimen vuoksi että pienllä harmaalla lisäyksellä? Hunaja tuo oman pehmeän makeutensa. Laavaa tai tuhkaa tässä ei maistu.Grey oluen nimenä ei ehkä ole kaikkein lupaavin. Jälkimaku tuo mieleen jotenkin muisto siitä että bergamotti-öljyä taidettiin ennenvanhaa käyttää jonain ihmeaineena. 33 cl, 5 %, 4/5