Stallhagen Black IPA

Viimeinen vierailu Hämeenlinnan Sibeliuksenkadun Public Corneriin taittui Stallhagenin mustan IPAn kanssa. Musta IPA on noussut oluttyylinä yhdeksi suosikiksi. Maku on kuivahko, paahteinen ja lievästi humalainen. Kuten esitteessä sanotaan niin pähkinä tulee mieleen. Helpostijuotavaa olutta voisi juoda toisenkin, maku on ehkä vähän liian ohut.  Mustan oluen päälle muodostuu tyylikäs vaahto. Loppua kohden paahteisuus ja humalat kietoutuvat aika täydelliseen liittoon. Pubivierailu oli viimeinen, koska nimi vaihtuu takaisin perinteiseksi Voudin kellariksi, mikä on kiitettävää. 50 cl, 6,0 %, 5/5

Prykmestar Kaura Stout

Tyylikkään pullon sisällä on tummanruskeaa olutta. Maku on ohuehko, eikä kyllä vastaa omaa näkeymystäni stoutista, mieluummin brown alea. Olut tuntuukin suussa ohuelta, lievästi tulee mieleen joku lautasen kulmalle jäänyt papu, jonka sitten lopuksi kiltisti haarukoi suuhunsa. Mutta oluttahan tämä kuitenkin on, nähtävästi kaura ei ole sopivaa oluen panemiseen. Lievää paahdetta hiipii lopuksi mukaan, mutta maku on lievä, vähän tahmeaa makeutta, liian kiltti olut. 50 cl, 5,0 %, 3/5

Mikkeller American Dream

Saunaolueksi valitsin jonkun aikaa vuoroaan odottaneen Mikkellerin vaalean oluen. Onko tämä nyt sitten APA, IPA, humalainen pilsner vai humalainen lager. Tuoksusta kun lähtee analysoimaan niin ollaan vahvasti humalaisen mäntymetsän ja sitruunan kombossa. Maku tuo mieleen ensimmäiset  maistamani BrewDogin IPAt, tai sen tunnelman kun humalat täyttävät takaposket ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Jälkimaku on totaalisen kuiva, eli täydellinen siinä mielessä että vain seuraava pullollinen tätä voisi tuon kuivuuden poistaa. Humalapylväs yltää nielusta vatsaan saakka.  Suomalaisista maitokaupoista tätä on joskus myös saanut, täytyy alkaa taas tarkkailemaan lähikaupan oluthyllyä sillä silmällä että siellä voi tosiaan olla herkkuja tarjolla. De Proefin panimo on mainittu takaetiketissä. 330 ml, 4,6 %, 5/5