Vuorineuvos Imperial Stout

Nobelin arvoinen oivallukseni on että huonomman oluen jälkeen pitää nopeasti juoda parempi olut, vaikka olisi 13. päivä ja perjantai. Ruosniemen Vuorineuvos laittaa makumaailmaa kohdilleen. Olut on mustaa ja päälle ilmestyy kaadettaessa kunnon vaahto. Maku on makea, muuta sitä tasapainottaa humalan kirpeys. Makeutta ei ole liikaa, mutta sen tuntee huulissa saakka että makeuttakin on mukana. Olut on raskasliikkeistä, ja olisiko häivähdys lakritsasta mukana, vähän ehkä jotain yrttejäkin taustalla. Tätä pitää nautiskella, mutta samalla tekee mieli taas maistaa uudestaan. Ruosniemen panimon oluiden nimeämistyyli on hauska, minkä lie oluen paneminen siellä on havaittu mukavimmaksi. Noin yleisesti, tummat oluet maistuvat aina vaan paremmilta. 

33 cl, 9,5%, 5/5

13 Statiniu Vilniaus

Vilnalainen yrttiolut lähentelee viiniosastoa. Tymäkkä tumma makea alkoholiolut on pullotettu pikku patenttikorkkiseen lasipulloon. Tuoksusta tulee mieleen jouluinen englantilainen hedelmäkakku, maku on yrttinen. Jos sokkotestissä olisi laitettu lasiin, niin olisin kyllä veikannut että tämä on jotenkin gourmet-kokin yrttiseoksella terästettyä Ruskaa tai Jormaa, kumpaakaan ei kyllä taida enää löytyä Alkon viinivalikoimasta. Erikoista on. Ehkä tämä olisi oikea juoma olutblogistin korpihiihtosuunnistuksen rastien 17 ja 22 välisen reitinvalinnan harkintajuomaksi, jos vain olutta saisi olla juomana. 0,2l, 14,0%, 2/5

Aarni Rukiinen IPA

Alkon käsityöläisolutkamppanja piristää helmikuun puoliväliä. Mukavaa kun Alkossa onkin erillinen erikoishylly täydentämässä perusolutvalikoimaa. Hiisi-panimon ruis-IPA on samean oranssinruskeaa mäntyistä vähähiilihappoista tukevaa lientä. Runko on vahva, ei makeutta muuta kuin tuoksussa. Maku kyllä levittäytyy koko suuhun. Alkoholi ei maistu, mutta silti vahvuus tuntuu. Humalainen olut voi olla myös pyöreän pehmeää. Maku ei ole piristävä vaan mieluummin rauhoittava, mutta hyvä. 330 ml, 6,9%, 5/5