Kapteenin pöytäolut

Eckerölinelle Stallhagen-panimon tekemän Pale alen toin itselleni laivalta tuliaiseksi, kun laivan myymälässä oli muutamia erikoisoluita tarjolla. Stallhagen on muissa maistamissani oluissa onnistunut tyydyttämään aistejani hienosti, joten odotuksiin nähden tämä oli kyllä pettymys. Maku on lyhyt ja tylppä. Multaa ja kuivaa metallia pukkaa mieleen. Makua on kyllä, mutta maku ei ole nyt riittävän mieleinen. Kyllähän tuo maku jää vielä nielaisun jälkeen pyörimään suussa. 

Väri on puhdas ja vaahto on siisti. 33 cl, 6,0%, 3/5. 

13 Guns

Brittiläisen Crafty Dan (Thaiwtes) -panimon american IPA tuoksahtaa männyltä. Makuun sekoittuu männyn joukkoon mallasta ja vähän hedelmää. Väri on kirkkaan konjakkinen, vaahto on tai olikohan sitä ollenkaan. Väkevältä maistuu. Olut on kunnianosoitus Amerikan 13 alkuperäiselle osavaltiolle, varmaan ne pitäisi tietää, ainakin ennenkuin alkaa naureskella sille että amerikkalaiset eivät erota Euroopan valtioita toisistaan. Etiketti miellyttää ainakin Arsenalin kannattajia. Takaetiketissä sanottiin että chilled but not cold, se pitäisi uskoa, jääkaapista suoraan otettuna olut paranee lämmetessään, pientä vetisyyttä.  330 ml, 5,5%, 4/5

Blanche de Namur

Ranskalaisen Ruotsin kuninkaan vaimon mukaan nimetyn belgialaisen oluen taisin ostaa Virosta ja Halloweenin aattona huomasin että samaa olutta löytyi suomalaisen koti-S-Marketin hyllyltä. Olut on täyteläistä, väriltään oljen keltaista, sameaa, vaahto tiivis eli hieno. Maussa on sitruunaa ja jälkimaku on mausteista, mausteita huonosti tuntevana voisi joku sanoa että pippurista, mutta korianterista kertoo perhepanimon kotisivut. Yllätys, mutta jotain valjuutta lymyilee maussa. 0,33l, 4,5%, 4/5