Koulu Himo-opiskelija

Turkulainen pils on kullankeltaista ja se kuohuaa pienikuplaisella vaahdolla. Tuoksuu reippaasti sitruunaiselta ja hedelmäiseltä. Hörppiessä maku täydentyy maltaisuudella, humalointi on voimakasta. Yksinkertaisesti hyvää, paljon makuja, tasapainoinen olut laittaa miettimään että kyllä koulun penkille kannattaa palata. 0,5 l, 5,6 %, 5/5

Lammin Sahti Hämeenmaa Juhlalager

Hämäläisen osuuskaupan 120-vuotisjuhlintaan pantu lager on kultaista ja sen päällä on katoava komea vaahtokerros. Tuoksussa on vaimeana mallasta ja vähän makeutta. Maussa on pienenpientä katkeruutta, jälkimaussa myös samaa ilmentymää. Ihan mainio saunaolut, maltaan makeus hallitsee makumaailmaa suussa. Mukavan yksinkertaisen tyylikäs etiketti antaa vähän juhlatunnelmaa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

3ienchs Wa Wah IPA

Suurpariisilainen IPA on kirkkaan kuparista ja se vaahtoaa vain vähän. Panimon  rock-kitaristit ovat nimenneet oluensa kitarapedaalin mukaan ja olisivat oikeastaan halunneet ryhtyä rockmuusikoiksi, varasuunnitelma lienee nyt käytössä. Tuoksussa on mallasta ja keksejä ja tietty humalia. Maku on puhdas, alkuun tuntuu vähän alkoholiakin. Sitten maistuu tasainen humaluus, katkeruuden verhoaa mukava hedelmäinen makeus. Yksinkertaista ja hyvää, ostin oluen Montmartresta Nicolas-kaupasta. 33 cl, 6,3 %, 5/5

Kolk Sumin Honey Triple

Virolainen belgityyppinen hunajatrippeli on hunajanväristä. Tuoksuu kukkaiselta, hunajan voi myös aistia. Vaahtoa ei synny. Maku on hunajaista. Väkeväksi olueksi vaarallisen helppoa, lempeää. Makeus on hyvän maun rajoissa, reippaasti. Jälkimaku ehkä alkoholimäärän takia on aika lämmin, jopa vähän mausteinen. Jotenkin jää vähän tyhjäksi. 330 ml, 9,5 %, 3/5

Uiltje Bird of Prey IPA

Alkon hyllyllä oli hollantilaisen panimon IPAa, pakkohan sitä on maistaa. Etiketti on panimon sarjakuvatyyliä. Olut on hiukan sameaa oranssia ja vaahto kestää näköjään ikuisesti valkoisena. Tuoksuu hedelmäiseltä humalalta. Maku on hedelmäinen hiukkasen, vähän yrttejä, humalan kuivuutta löytyy myös. Uiltjen tuotokset on hyviä, näköjään aina. Onkohan tämä nyt vähän liian helppo IPA vai yksinkertaisen hyvää olutta. On se. 330 ml, 5,8 %, 5/5

To Øl House of Pale

S-marketin hyllyllä on pitkään odotellut tanskalainen pale ale. Saunajuomaksi valkoisen tölkillisen sisältö paljasti itsensä kuultavan ja samean oranssiksi ja vaahtosi valkoisella kestävällä sametilla. Tuoksussa on sitrusta ja taustalla väijyy keväistä mäntymetsää. Maku on NEIPAmaista mehuisuutta, humalat on pehmeitä, mutta tuntuvia. Ihan yksinkertaisesti sanottuna hyvää olutta, makeus ja katkeruus on hienossa tasapainossa. 44 cl, 5,5 %, 5/5

Franziskaner Weissbier Premium Weissbier Naturtrüb

Jostain syystä olen vältellyt tätä olutta, en kyllä yhtään tiedä miksi en ole sitä koskaan ostanut tai en ole sitä ainakaan blogittanut.  Nyt vihdoin tämä samean kultainen saksalainen vehnäolut täydellisellä valkealla vaahtokuvulla pääsi arvioitavaksi. Tuoksu on vehnäoluiden perusaineiden liitto, banaania ja hiivaa. Maku on turvallinen, banaanisuus ei ole liikaa esillä, makeus taipuu hiivojen myötä vähän jopa happamaksi. Kokonaisuus on yksinkertainen ja silti tai siksi siihen ei voi toivoa mitään lisää. Kun suussa olut tuntuu vielä jotenkin täyttävältä kuplintoineen ja erityisen pehmeältä, niin on pakko nostaa käsi virheen merkiksi ja jättää tämän oluen ohittaminen kaupassa vähemmälle. 0,5 l, 5,0 %, 5/5

Olaf Pale Ale

Ulkomaanreissuni Lidliin konkretisoitui savonlinnalaiseen pale aleen. Elokuisen ukkoskuuron säestäessä olut oli puhtaan oranssia ja vaahto valkeaa. Tuoksu on kuusinen ja sitruunainen. Suussa tuntuu hiilihappoisuutta ja puhtautta. Lääkepullollisen sisältö maistuu kuusiselta ja sitrustakin on mukana, pientä puumaisuutta ja maanläheisyyttä. Yksinkertainen kokonaisuus, mutta ei hyvään olueen tarvita sen enempää kikkailuja. 0,33 l, 5,5 %, 5/5

Kakolan Riviera India Pale Ale

Kakolanreissun tuliainen viilensi ehkä kesän kuuminta päivää. Väri on samean oranssi, vaahto on nopea valkoinen. Tuoksuttelua esti kova jano. Maku on humalaisen kirpeä, maltainen ja hedelmäinen, vähän makeakin. Jälkimaku on sopivan humalainen. Kokonaisuus on yksinkertainen ja toimiva, aika tehokas janojuoma, en ihan tiedä että viekö vaiko tuoko janon. 330 ml, 6,5 %, 5/5

Tuju Pullosorsa Stout

Ravintola Pikkulinnulle pantu musta olut maistui Ruttopuiston hanasta. Vaahtoa vähän, tuoksussa on tummaa mallasta. Maku on syvän maltainen, jostain pilkahtaa salmiakkia. Maku on yksinkertainen, ei yllätyksiä. Makeutta on vain taustalla, paahteisuus on mietoa. Kevyt ja ohut, mutta makua on, voimakkuus antaa itsensä ilmi tuopin loppupuolella. 0,5 l, 7,0 %, 3/5

Weihenstephan Hefe Weissbier

Baijerilainen panimo on harjoitellut melkein 1000 vuotta oluen panemista ja ovat siinä kyllä oppineet paljon. Tarton Ülikoolin vieressä on saksalaistyyppinen ravintola jonka terassille aurinko paistoi houkuttelevasti, joten pitihän maistella vähän vehnäistä.  Väri on kultainen, vähän samea, vaahto on valkoinen tiivis ja kestävä suojakerros oluelle.  Tuoksussa on hedelmää ja vähän hiivaa. Maku tiivistää hedelmät banaaniksi ja hiivat vähän metallisiksi. Yksinkertainen ja kikkailematon venhän maku, hitusen makeutta ja kuivuutta. 0,5 l, 5,4 %, 5/5

Maku Amorphis Legacy Of The 1000 Lakes

Maku Brewing toimitti blogistille 4-packin pale alea. Olut on jo panimon kolmas yhteistyöolut Amorphis-bändin kanssa. Tämä Beer from the North Side juhlistaa Amorphiksen 30-vuotista rokkausta. Bändi on kyllä jäänyt oman musiikkitutkani ulkopuolelle, joten Spotify korjasi nyt tämän virheen. Oluen värinä on hitusen punertava aavistuksen samea oranssi. Vaahto on mukava valkoinen kerros, jota voi sitten nuoleskella ylähuulesta pois. Tuoksussa on hedelmäistä makeutta. Ensihuikka kertoo jotenkin että nyt on ulkomaista olutta, jotenkin bittermäistä pehmeyttä. Maku on vahva, alun pieni hedelmäisyys, maltaan lempeys sekä lopussa humalien hellä kosketus kitalakeen, täydellistä tasapainoa. Yksinkertainen ja tehokas, sellainen on tämä tuusulalainen olut, jotenkin lämmittää. Amorphis-bändin musiikki vaatii aika paljon lisäkuuntelua että alkaa aueta, olut ei kyllä vaadi mitään. Toinen tölkillinen on pakko aukaista että saa laadun varmistettua, koska tämä on etiketin mukaan handmade while headbanging. 0,33 l, 5,0 % 5/5

Olvi

Olvi lähetti kassillisen oluita maisteltavaksi. Varmaankin sen takia että ne on pakattu niin tyylikkäisiin, uusiin, kapeahartiaisiin ruskeisiin pulloihin. Pullossa on vielä hienosti isolla Olvin niin tyylikäs tynnyrilogo hallitsemassa etikettiä, ei mitään turhaa. Yksinkertainen on kaunista. Olutkin on kyllä aika yksinkertainen. Tuoksu on vienon maltainen. Olut on kirkasta ja hiilihappoista, vaahto on nopea. Ehkä tämä sopiikin hyvin salibandyn jälkeiseksi palautusjuomaksi. Maku on ohut, vähän viileän pisteliäs ja aika helppo. Pari kertaa piti tarkastaa, että onko tosiaan jäänyt tämä aiemmin blogittamatta. On tätä joskus tullut siitä oranssisesta vanhemmasta olutpullosta tullut juotua, mutta blogitus on sitten odottanut vuoteen 2019 saakka. 0,33 l, 4,5 %, 2/5

Lehe Anderson's Einstein New England IPA

Virolainen yhteistyöolut on nimetty jonkun tiedemiehen mukaan ja se on oikein kirkkaan keltaista ja suurikuplaisesti vaahtoavaa. Kirkkaus on kuitenkin sameaa. Lisäkaadolla vaahto tiivistyy. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on hedelmäinen, makea, mäntyisen humalainen, kaikkea tätä tasapainoisesti. Jälkimaku on samaa makusinfoniaa, humalat ottavat vähän niskalenkkiä varovaisesti. Maussa on jotenkin jännästi lievästi mentholia. Eihän tässä ole mitään ylimääräistä tai kikkailua vaan yksinkertaisesti kyseessä on vaan onnistunut olut. 330 ml, 6,6 %, 5/5

 

Kimito Brewing Mosaic Vienna Pale Ale

Sameankirkkaan oransssia olutta kaatui lasiin, ohramaltaasta, hiivasta ja humalasta vaan syntyy kaikenlaista. Mallas on Viennaa, humala Mosaicia ja hiiva on US-05. Yksinkertainen on hyvää. Korkin sihahdus oli  voimakas, oluen päälle syntyy reilusti kuohkeaa vaahtoa. Tuoksu on todella hedelmäinen. Maku on persikkaa, ensin vähän hiivaakin, mutta sitten taustalta ponnistaa pinnalle humala. Hedelmäisyys on vahavasti esillä, humala pysyttelee taustalla, kunnes jälkimaussa tasapainottaa hedelmäisyyttä. Tasapainoinen ja pehmeä olut maistuu kotituunauksen jälkeen, täytyy laittaa ostoslistalle ja käydä Alkosta hakemassa kun siellä käy.  0,33 l, 5,6 %, 5/5

Komandor Brew Premium Lager

Tallinkin oma olut on puhdasta lageria. Sitä myydään Tallinkeilla laatikoissa. Saunan päälle maistuu. Ei ole liikoja makuja, vaan selkeää ja yksinkertaista. A Le Coq on tämän valmistanut. Vähän keveyttä ja ohuutta, vähän mallasta, vähän makeutta, eli kaikkea vähän. Väri on kirkas ja kaunis, vaahto kestävähkö. Yritän olla mainitsematta sanaa vetinen, koska on tässä myös vähän makua. Ihan ok laatikkokerrallaanhalvallaostettavahelpostijuotava-olut. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

Olvi Black IPA

Blogistin kotiinpaluu ei voi olla mukavampi, kotiovella nökötti pieni pahvilaatikko, jonka sisältä paljastui 2 tölkkiä Olvin uutta mustaa ipaa. Tölkki on samaa sarjaa, mitä Olvin IPA ja APAkin ovat, eli yksinkertaisen tyylikäs. Black IPA miellyttää oluttyylinä juuri nyt. Vaahto on komea, mutta katoaa pian. Tunnustan, että olutkin meinasi kadota pian. Tuoksussa on katajaisuutta, maussa löytyy sitä samaa. Maitokauppa-aateliahan tämä on, ainakin Black IPA -sarjassa, parhaita Olveja kuitenkin. Miellyttävä pehmeys täydentää katkeroiden jälkeen. Ensin kuvittelee että olut on liian ohutta, mutta maku täydentyy ja ohuus katoaa. 0,5 l, 4,7 %, 5/5

Muddis Golden Ale

Virolainen Golden ale maistuu kunnon oluelta. Vähän samean ruskea väri, aavistuksen makea mutta neutraali tuoksu, maku on kuivahko. Helposti juotava olut, toivoisi että toinen pullollinen olisi heti tarjolla. Ehkä liian yksinkertainen, mutta miksi oluesta pitäisi tehdä liian monimutkaista. Liian pieni pullo, tuopillinen olisi jo varmasti parempi. 0,33 l, 5,2 %, 4/5

Mikkeller P1

Tanskalaisen puheradioaseman mukaan nimetty humalainen pilsneri on puolisamea ja maukas vaalea olut. Kaadettaessa lasiin olut vaahtosi jättäen hyvää vaahtoa. Humalointi tuo kyllä IPAn mieleen. Runko on vähän kevyen oloinen, mutta se ei jotenkin tunnu haittaavan. Kuivan kesän mäntymetsää ja hentoa sitrusta ehkä greippiä, yksinkertaista ja hyvää. 330 ml, 5%, 5/5

Pöide Rukkiõlu

Hiilihappoa on liikaa tässä saarenmaalaisessa ruisoluessa tai sitten makua on vaan yksinkertaisesti liian vähän. Jälkimaussa on makeutta, ruisleipä ei maistu yhtään tässä sahdinvärisessä oluessa. Tyylikkään yksinkertaisessa etiketissä suositellaan juontilämpötilaksi 8-10 astetta ja sitä tuli noudatettua tarkasti, olisikohan lämpimämpi ollut parempaa? Lasin loppua kohden liika hiilihappo katoaa, ja vähä paljastuu hiivaa ja leipää. 313 ml (oho, jonkinlainen viittaus Aku Ankan autoon?), 5,2%, 3/5