Monyo Bipolar Bear White IPA

Budapestin tuliaisiksi ostin paikallisesta olutkaupasta ainakin yhden paikallisen panimon oluen. Monyolla olisi ollut myös oma baarikin, mutta sinne ei sitten tullut poikettua, vaikka ohi tuli kuljettua. White IPA on yhdistelmä belgialaisesta witbieristä ja IPAsta, hieno yhdistelmä onkin. Mielenhäiriöinen vai olisiko vaan kaksinapainen jääkarhu on vaaleaa ja kauniisti valkealla vaahtoavaa. Etiketissä eläintarhan asukas saa ajankulukseen unkarilaisen keksinnön, rubikinkuution. Tuoksu on hedelmäinen, sitruunainen ja kukkainen. Väri on kirkkaansamea keltaisenoranssi. Maussa toistuu tyylilajin lupaukset: hedelmäisyys, lievä hiivaisuus, pirteä humalaisuus, vähän etelämaalaista mäntyä. Jälkimaussa humalan katkeruus antaa luvan pitää pienen nautiskelutauon ennen seuraavaa kukkaisparfymoitua hörppyä. Olut tuntuu suussa paksulta, makuja on paljon ja ne harmonisoivat toisiaan. Helppoa juotavaa. IBU 40, 330 ml, 6,1 %, 5/5   

Pühaste Maskeraad White Stout

Pullollinen vähän erikoisempaa olutta sopi loman alkuun. White Stout onkin täysin uusi olutlajike tässä blogissa. Nyt ollaan sen verran erikoisen oluen kanssa tekemisissä että piti oikein tarkkaan miettiä kuuluisiko tämä juoda kylmänä vai lämpimämpänä. Päädyin jääkaappilämpötilaan, kun yritin oluen väritystä nähdä ruskean lasin läpi, luulin olutta vielä vaaleammaksi. Kaadettaessa olut paljastuukin aika ruskeaksi, sahtimaiseksi, vaahtoa ei synny. Tuoksussa on kahvia reilusti, etiketissä on mainittu tallinnalainen Kokomo-kahvipaahtimo. Tonkapapua on myös käytetty, se antaa aika hienostunutta makua. Googlettelin oikein tonkapapua. Kaakaotakin on maussa, aikamoinen makupommi. Kanelikin heiluu mukana. Maku on vahva, alkoholia on reilusti, mutta se ei oikein maistu missssän. Tuoksu on todella voimakas, no maku myös, tuntuu vatsassa saakka. Pullollisen ostin Tarton Õllepood Gambrinuksesta. Pühasten etiketti on kyllä taas hieno. 50 IBU, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

White IPA Hoppy Wheat Ale

Tallinan Peetri Selverissä ruokaostoksilla oli tietysti tsekattava oluthylly. Joskus siinä on ollut enemmänkin vaihtoehtoja vai olisiko vertailukohtana ollut Ülemisten Rimi. Hyllyltä kyllä löytyi uusia oluita ja Olvin väritölkkisarjaan oli ilmestynyt vaaleansininen uutuus. Ei kun oikeastihan tämä onkin tartolaisen A Le Coqin väritölkkisarja. Tölkki sihahtaa laimeasti, vaahtoa on jonkun verran, väritys on samean vaaleankeltainen. Tuoksussa on mietoa humalaa. Maku on vähän molemmista maailmoista vehnäolutta ja vähän IPAa, mutta onkohan molempia liian vähän. Sitruunaa on mukavasti. Olisi pitänyt toinenkin olut ostaa, helppoa janojuomaa, pienellä humalapotkulla. 0,5 l, 5,2, 3/5