Fiskars / Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa Wild Herb Gruit

Olutreissun satoa niitin saunan jälkeen, nyt oli vuorossa erikoisolut, jossa ei ole käytetty humalaa vaan yrttejä ja olut on villisti käynyttä. Kaataessa tulee jotenkin viinimäinen tuntuma. Väritys on punertavaa ja aika kirkasta.  Tuoksu on metsäinen ja vähän sitruunainen, aavistus makeuttakin  olisiko hunajaa. Maku on hapanta, yrttejä, hiilihappoa on paljon, kuivaa suuta. Kokonaisuutta aromatisoivat erikoisyrtit, pujo ja mesiangervo, aika erikoista on. Hiilihapotettu mehu tulee mieleen. 37,5 cl, 5,5 %, 3/5

Noita Winery / North Field Recordings Muscat IPA

Olutreissun Fiskarsin panimon myymälän pysähdyksessä nappasin melkoisen oudolta kuulostavan brittiläissuomalaisen ipan.  Olut on kirkkaan keltaista ja se vaahtoaa valkoisena kestävästi. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja kevyttä humalointia. Maussa on hitusen hiivaa, ja kyllä siinä on viinirypäleitä. Aika kevyet

 humaloinnit on, enemmän kallistuu valkoviinimaailmaan. Kesäterassilla toimisi paremmin, syyskuussakin kyllä toimii. Valkoviinin, vehnäoluen ja ipan yhdistelmässä ipa jää vähän paitsioon, mutta erikoinen kokonaisuus toimii kuitenkin. 440 ml, 6,0 %, 4/5

Mad Scientist / Anderson's Marilyn Manderson Barrel Aged Wheatwine And Wee Heavy Blend With Black Tea & Bergamot

Tartonreissun tuliainen on unkarilaisvirolaista yhteistyötä, vehnäviiniä yhdistettynä skottilaisen aleen, aikamoinen keitos. Olut on likaisen ruskeaa, ei vaahtoa. Tuoksussa on mallasta, mämmiä ja toffeeta. Maku on yllättäen raikkaampaa, ehkä musta tee kurkistelee. Tuoksun ainekset on maussa tietty mukana. Maku on kyllä aikamoinen sekoitus mallasta, lääkkeitä, teetä, yrttejä, alkoholia, hunajaa ja mitä lie muutakin. Maku on kyllä erikoinen, en usko että toista tällaista tulee lähiaikoina vastaan.  330 ml, 9,8 %, 4/5

CoolHead Mint Chocolate Chip Pastry Stout

Kesäreissulta Viikistä ostamani jälkiruoka-stout on lähes mustaa, tumman ruskeaa heikosti kuohuavaa olutta. Olut jatkaa eilistä minttuolut-tarinaa. Tuoksusta löytyy mallasta, kypsiä hedelmiä vähän viiniäkin. Olut tuntuu suussa aika ohuelta, mutta maku on paksumpaa, suklaata ja lämmittävää alkoholia. Minttu maistuu sellaisena raikasteena. Vähitellen olut alkaa tuntumaankin paksummalta. Lauantai-iltapäivään tällainen kyllä sopii, jos vertailee eiliseen niin on tämä helpommin nautiskeltavaa.  330 ml, 10 %, 4/5

Tanker & Tempel Tystnad Seabuckthorn and Cloudberry Ale

Isomman pullollisen oloisen Viro-Ruotsi -yhteistyön tulos on roseviininvärinen tyrnilakka-olut. Tuoksussa on hiivaa ja marjoja. Mausta mielleyhtymäksi tulee omat omenaviinikokeilut, olikohan ne nyt ihan näin hyviä. Maku on hapan, marjainen, omenaa, hiivaisuutta löytyy. Maussa on jotain kuninkaallista. 15 IBU, 375 ml, 6,0 %, 3/5

Mikkeller Baghaven Guavaja

Mikkellerin kuukausiboxin erikoisin olut on saanut alkunsa Mikkellerin Baghaven-nimisestä panimoravintolasta. Se on nähtävästi erikoistunut spontaanisti käyviin hapanoluisiin. Guavaja kaatui samppanjakorkkisesta pullostaan kauniin oranssina. Vaahto on valkoista kuplintaa, mutta se katoaa melko nopeasti. Pullonpohjalla on reilusti hiivaa. Tuoksu on sitruunainen ja guavamainenkin kai. Maku on hapanta ja makeaa yhtaikaa ja kirpeän sitruunaista. Kirpeitä makuja täydentää erikoinen makukirjo, kuivuutta, metallia, laastia, reilusti sitruunaa, hiilihappoa, suolaisuutta ja kaikki kuitenkin täydellisesti tasapainossa. Jotenkin siideriä ja kuivaa valkoviiniä, tequilaa ja kuohuviiniäkin löytyy tämän oluen mausta. 375 ml, 7,4 %, 5/5

Fiskarsin Panimo Will O' Wisp Wild Berry Sour

Fiskarsin hapanolut on punertaava, eikä se juuri vaahtoa. Wikipedian mukaan oluen nimi tarkoittaa virvatulta. Etiketin avainsana on spontaanihapanmäskätty, kuulostaa kyllä aika pahalta. Maku on hapan, mausteina on käytetty ruusunmarjaa, vadelmaa, karpaloa ja tyrniä, ei noita marjoja kyllä maussa pysty erittelemään. Makuja on mutta silti jotenkin ponnetonta. Jotenkin tulee mieleen sake, silloin kun luulee juovansa jotain viiniä. Sahtikin on makukartalla lähimaastossa, mutta vetisyyttä on liikaa. 33 cl, 5,2 %, 2/5

Lietuviškas Midus

Maailman vanhimmaksi alkoholijuomaksi tituleerattu juoma löytyi Kaunasin Akropolis-kauppakeskuksen Vynotekan oluthyllyltä. Eihän tämä nyt olutta ole, mutta pullollinen.fi ei ole niin tarkkana vuoden viimeisenä päivänä. Olut, no ei ole olutta, vaan liettualainen hunajaviini on yllättävän kirkasta. Vaahtoa ei ole. Hunajaviiniä kutsutaan kait Suomessa simaksi, ja oma käsitys simasta olisi sellainen vähän samea, tämä taas näyttää jotenkin teollisen kirkkaalta. Maku on hunajainen, makea, kukkainen ja aika voimakas omalla tavallaan. Ainesosissa mainitaan karpalomehu ja katajanmarjat, niiden hapokkuutta ei mausta löydy, ei myöskään hiilihappoa yhtään. Humala olisi kiva yllätys. Lopussa sana viini alkaa tuntumaan enemmän sopivalta, joku hapokkuus siellä on kuitenkin.  0,33 l, 6 %, 2/5

Prosepia Imperial Stout B. A.

Satttumalta askeleet eivät vetäneet TommyKnockeriin, mutta valikoiman runsaudessa pyysin apua olutvalintaan tiskin toiselta puolelta. Jotain tummaa kommentilla, lasiin kaatui sherrytynnyrissä kypsytettyä espanjalaista pikimustaa imperial stouttia. Brunssin jälkeinen jälkiruoka oli mustaa mönjää kermaisella vaahdolla. Tuoksussa on reilusti sherryn makeutta. Maussakin on sherryä, ehkä vähän liikaakin. Öljyisesta oluesta nieluun jää makeutta reilusti. Tämä ei todellakaan sovi kiireisille, pullollinen tuntuu ehkä ensimmäistä kertaa liian isolta. Maussa on myös salmiakkia, suolaista maustekastiketta ja rusinaa. Aika lähellä viiniähän tämä on, vähän vaikea arvostella, kun liikutaan kuitenkin olutkentän yhdellä äärireunalla.  33 cl, 11 %,  5/5

Pühaste Hõbevalge

Helsinginreissun vakiovarikkokäynnillä, Tommyknockersissa katse lukittui mainostaululla vilahtaneeseen Pühasten oluen nimeen. Pakkohan se oli testata. Sherry-lastujen maustama vehnäinen old ale on kuparisen punaista, valkoista vaahtoa sinnittelee oluen pinnalla. Tuoksu on rusinainen ja makea. Maku on myös makea ja rusinainen. Jossain Hassisen koneen biisissä lauletaan sherrylaseista, ei niin hyvässä hengessä, se tulee mieleeni. Sherry maistuu, ei ole suosikkejani. Hiilihappoja on reippaasti. Liian hitaasti tätä joutuu juomaan, jotain toista tekisi mieli, kun valikoimaa olisi yllin kyllin. Barley Wine ei ole suosikkityylejäni ja sellaista tämä on. Makeaa valkoviiniä ja mallasta voi maistella, makeutta on reippaasti.  IBU 47, 0,33 l, 8 %, 2/5

Petrus Aged Pale

Työviikon päättymistä juhlistin belgialaisella vaalealla hedelmäisellä oluella. Tuoksu on omenainen. Oluen pinnalle kertyy vähän vaahtoa, joka katoaa pian. Maku on omenaviinimäinen. Hapanta ja hiilihappoista olutta juodessa on vähän ristiriitainen tunnelma. Sokeriakin on saman verran kuin kotiomenaviineissä aikanaan. Omenaviiniolut ei oikein istu viikonlopun aloitukseen, joskin olut on selkeää ja puhtaanoloista. 33 cl, 7,3 %, 3/5

Pime Öö PX Pedro Ximenez Sherry Barrel Aged Imperial Stout

Iltapalaa J. R. Schrammi Kellerissä, ennen sisään astumista sanoin että ei taida jaksaa mitään vahvaa portteria. Sitten tiskille tilaamaan ja katse kiinnittyi Põhjalan Cellar seriesin sherry-olueeseen ja kuin itsestään sellainen oli pian edessäni. Pullollisen päällä oli avaamista vaikeuttava sinetti, onneksi korkki kuitenkin aukesi. Olut on mustaa ja rauhallisesti soljuvaa, vaahto on ruskea ja lyhyt. Heti huomaa että nyt on sokeria, lasin reunaan tulee siirappista tahmeutta. Olut tai onko tämä nyt taas edes olutta, on painavaa sherryä tai portviini kai sopisi portteriin paremmin. Vatsa on täynnä jo ruoasta ja tämä maltaisuus ei kevennä oloa yhtään. Makeutta on vähän liikaa, alkoholi tuntuu maistumatta, taustalla häilyy multaisuutta. Aika äärirajoilla tämä kyllä on, taivaallisen hyvää tai vähän liian viinimäistä. 0,33 l, 13,9%, 4/5 

 

Lehe Aus Karu Tuleb

Virolaisen Lehe Pruulikodan mausteinen stout taitaa sijoittua jouluolut-genreen, sen verran on mausteita laitettu karhuolueeseen. Tuoksu tuntui vähän viinimäiseltä. Lasissa on kuitenkin mustaa olutta, vaahtoa ei synny, vähän lasin reunalle kuitenkin. Maku on paahteinen, sen päällä leijuu neilikkaa, kahvia ja muita mausteita. Humalat tasottavat lopuksi makua. Makeutta on sopivasti, lakritsa pompsahtaa esille. Välillä havaittavissa pientä ohuutta, vaikka olut on oikeasti oikea makupommi. Oluen oluen tuonut matkamuistoksi Virosta. Pikkujouluhenkisesti ajattelen että hyvää on, maun vahvuus laittaa nautiskelemaan. 330 ml, 7,5 %, 5/5

Konrad's Stout Russian Imperial Stout

Musta stout Norjasta Lervigin panimolta sopii pyhänpäivän lauantai-iltapäivän leppoisuuteen. Vaahtoa ei kaadettaessa ilmene ollenkaan, ehkä vähän lämpimämpänä olisi vaahdonnut. Maku vahva, suklaa, lakritsa ja kahvi löytyvät maistellessa, mutta särmää antaa piilevä tulisuus, olisiko jopa chiliä tai pippuria. Kaadettaessa olut oli hidasliikkeistä ja öljyistä ja suutuntuma on sama. Tumma olut on kyllä jotenkin lähellä viiniä, ainakin tunnelmaltaan, alkoholiprosentti ainakin pakottaa lipittelyyn, maltaisuus kertoo kyllä että olutta tämä on.  Etiketissä lukee että Brewer's reserve ja lisätarrassa että Põhjala soovitab, hyvää on. 0,33 l, 10,4 %, 5/5

Panimo Hiisi Loviatar Rye Wine

Barley Wine ei ole ihan suosikkioluttyyppejäni, mutta työntäyteisen työviikon päättämiseen päätin kokeilla Jyväskylässä käyntini kunniaksikin Panimo Hiiden Rye Wineä. Tuoksu on maltainen, vähän mämmirove tulee mieleen. Väri on harmooninruskea ja vaahto on heikko. Maku on voimakas, makea, maltainen. Humalaa tuntuu mukavasti jälkimaussa. Elämys on sekava, todella hyvää, mutta en halua toista ainakaan tänä vuonna. Olenkohan jotenkin alkanut hifistelemään liikaa, kun täytyy todeta että Barley Wine on ihan kiinnostava oluttyyppi. Kaadoin tämä oluen ihan viinilasiin, se kyllä antaa tälle ns nautiskeluoluelle sellaista outoa pehmeää pyhyyttä. Kyllähän ennakkoarvio ja sen jälkeinen alkuarvio oluesta, muuttui ihan ylistykseksi olutta (viiniä)  juodessa. Alkoholi ei maistu, mutta nähtävästi tehoaa. Kyllähän tällaisen voisi toisenkin juoda, ehkä ensi viikolla, en tiedä onko olutta enää Alkossa saatavilla. IBU 95, 330 ml, 10,5 %, 5/5

Topelt Pruun Óllenaut

Tarton matkamuistoja riittää ja riittää, tämä taisi olla De Tollyn olutbaarista tämä double brown ale. Tumman ruskea olut kuplii kiihtyvästi pullon avaamisen jälkeen, asettuu sitten onneksi. Olut tuoksuu makealta, vähän pähkinältä, vähän viinimäiseltä. Ensihuikassa maistuu alkoholi ja kuiva suklaa, vaatii vähän nieleskelyä että tälläistäkö tämä nyt on, varsinkin kun tuota vaahtoa täytyi hörppiä, ettei olut kuohunut pullosta yli. Pikkuhiljaa mausta alkaa vähän pitää. Pähkinääkin taitaa olla ja mallastakin löytyy lopuksi, vahvaa on kyllä, makeus jotenkin katoaa tai siihen vaan tottuu, viinimäisyys pulpahtelee välillä pinnalle ja alkoholi kuumentaa nielua. Pahaa vai hyvää, nyt en kyllä toista pullollista viitsisi juoda, mutta joskus voisi maistaa uudelleen. 330 ml, 7,5 %, 3/5

Bryggeri Rosé

Alkon käsityöläisolutviikkojen tarjonnan joukosta löytyi yksi outo olut. Bryggeri on päättänyt laittaa rypälemehutiivistettä ja kiinanruusuteetä oluen mausteeksi. Lopputulos on roseviinimäinen vaaleanpunainen outo olut. En ole kait koskaan juonut kiinanruusuteetä, mutta olut kyllä tuksuu ja maistuu juuri sellaisella maustetetulta kuivahkolta roseviiniltä. Hapanta ja makeaa yhtäaikaa, aika tylpän makuista. Kait tätä voisi suositella olutta vieruksuvalle valkoviinin ystävälle, sillä viiniähän tämä taitaa olla. Pullollinen-viiniblogi, hmmm... Erikoisolut kyllä laittaa miettimään pisteytystä, ovelaa, mutta rosé-viini on pelkältään parempaa. Vähän tulee mieleen Tankerin Saunaolut.  33 cl, 8,8 %, 3/5

Elixir Baladin

Italialaista olutta sain synttärilahjaksi, pullo löytyi Arkadian Alkosta, joka on kyllä käymisen arvoinen olutkauppa. Elixir on punaiseen taittuvaa olutta, pullo on pelottavasti viinipullon oloinen. Vaha suojaa korkkia, jonka avaamisen tarvitaan viinipullonavaaja. Sisällön kyllä tunnistaa ihan olueksi, kun juomaa kaataa lasiin. Tuoksu on hedelmäinen, maussa on rusinaa, hiivaa ja vähän niinkuin omenaviiniä. Suussa tuntuu vähän ohuelta, mutta jälkimaku on vahva, alkoholimainen. Tölkistä juotuna olisi huonoa, mutta pullon tyylikkyys asettaa juoman eri katsantokantaan, koko pullollista ei ole tarkoitus vetää kerralla, pullollinen ei tällä kertaa kuitenkaan tingi tyylistään, kerran olen tainnut tinkiä (Ultrapres). Paranee lämmittyään, olut on kyllä arvosteltava vähän niinkuin omassa sarjassaan.  75 cl, 10 %, 4/5

Historic Beer 1843 Stallhagen

Vuoden päättymisen kunniaksi Stallhagenin katsaus oluen historiaan korvasi kuohujuoman. Pari sataa vuotta uponneesta laivasta pelastetusta oluesta sovellettu uusintapainos on todella kevyttä, mieleen tulee kyllä amerikkalaisesta Budweiserista kerrotut vitsit. Shamppanjakorkin avauksen vaimea suhahdus vapautti painavasta pullosta kirkkaan sameaa vaaleaa olutta pienellä vaahdolla. Hiilihapollinen viimeisen päälle suodatettu kotiomenaviini tuli mieleen. Makua on vähän, yksi lisäpiste tulee historian havinasta tai mielikuvasta. 37,5 cl, 4,5%, 3/5

Rochefort 10

Hellepäivän kääntyessä varjoon, ei vielä kylläkään paljoa viileämmäksi, maistui vähän liian kylmä belgitrappisti. Olutkirjon viinireunan nautiskeluosaston tumma olut on pehmeää, siis pehmeää, yrtttistä, vähän hedelmäistä ja rusinaista. Vähän turhan makeaa, pienikin pullollinen tätä voi olla liikaa. Voimakkaan oloista ja makua riittää pitkään. Hitaasti on juotava, maailman parasta olutta sanotaan, tieto laittaa mietintään omat arviointiperusteet. Ehkä hiihtoloman ilta-arviointina olisi ollut parempaa. 33 cl, 11,3% 4/5