Iso-Kallan Groteski

Vuoden olueksi valittu kuopiolainen, muinaisen puolalaisen savuvehnäoluttyylin, Grodziskien, mukaisesti pantu olut on väriltään vaalean ruskeaa. Vaahtoa ei synny ollenkaan. Tuoksussa on savua. Ensihörppy on pelottavan vetinen, mihin se savu katosi. Hörppyjä toistamalla savu löytyy, lisää toistoja vähän mallasta, hiilihappoja on enemmän. Jälkiröyhtäyksen saa muodostettua vaivoin ja siinä on vähän makua. Vuoden oluen on valinnut Olutliittto, ei tämä kyllä Pullollisen listoille pääse. Ehkä tämän idea on olla vaan pelkkä janojuoma, no toisaalta vesi on jo keksitty, no tässä siihen on lisätty vähän savua ja hiilihappoja. 0,33 l, 3,2 %, 2/5

Tanker Dehydration Yuzu And Lemon Goze

Tanker on tölkittänyt oluensa tyylikkäästi, musta tölkki vaikuttaa hienolta, arvokkaammalta. Samean oranssi olut ei vaahtoa ollenkaan. Tuoksu on oikein hedelmäinen. Nimi lupailee kuivuutta, mutta ihan saharalaiseen meininkiin ei mennä. Maku on lievästi suolainen, enemmän hedelmäinen tai sitruunainen, fiksumpi sanoisi varmaan että yuzumainen. Oikein juotavaa, makeus ja suolaisuus tasapainottelevat, makeus tuntuu ensin ja jälkimaussa on siiten enemmän suolaa. Onpas hyvää. Jossain vaiheessa kuitenkin huomaa että oluessa tarvitaan myös vettä, mutta se lieneen janonsammutuksessa pakollista, kyllä tätä voi suositella.  IBU 35, 440 ml, 5,5 %, 4/5

Tegernseer Hell

Saksalaisen helles maistuu laimealta. Väri on kirkkaan keltainen, varmasti puhdas, vaahto on mukava. Tulee mieleen että oluthan on suurimmaksi osaksi vettä, kun tätä kulauttelee. Jälkimakuun kertyy jostain kuivuutta, lievää mallasta. 0,5 l, 4,8 %, 2/5

B2H

B2H on kemiallinen merkki, joka viittaa Birger, Birgitta ja Hoffi -ravintoloiden kesäveteen, kuten hanankäyttäjä asian ilmaisi. Kyseessä on ravintoloiden ikioma lager. Maku on terävä, pientä humalan kulmaa sivussa ja ensimaku katoaa, mutta jäljelle jää kuitenkin maisteltavaa. Pantu Mallaskoskella. n. 0,4l, n. 4,7, n. 3/5

Kuohu Valioluokka Pale Ale

Amerikan kalpea kaljaa S-marketista kannoin innokkaana kotiin. Kupariseen taittuva APA maistui ensi huikalla pettymykseksi vetiseltä, vähän niinkuin olisi laimennettu vedellä. Ei kai sellaista tehdä oikeasti? Kyllä tuota katkeroa pikku hiljaa poskiin kertyy. Tuntuma on pehmeä, vähähiilihappoinen, lisä ei olisi pahitteeksi. Samaa olutta olisi ravintoloissa internet-tietojen mukaan tarjolla vähän vahvempana. Olisi varmaan parempaa, tämäkin tosin paranee loppua kohti, olisipa ollut isompi tölkki. 33 cl, 4,7%, 3/5

Humulupu IPA

Amatöörimäinen virhe on juoda ensin Dubults IPAa ja sitten saman panimon, Dundulio, toista IPAa. Vähän on niinkuin olisi edelliseen olueeseen lorautettu vilnalaista vettä (joka on kuulemma Euroopan puhtainta). Elementtejä on oikeaan suuntaan, mutta ei edes Bambalynen tunnelma paranna tilannetta. Helposti juotava IPA ei ole sellaista mitä haluan ja tämä on sellaista, kyllä tästä katkeroa löytyy ja se jälkimakuilee takahampaiden kohdalla.  0,5l, 5,5%, 4/5

Adria

Pienen Adrianmeren laivamatkan (Dubrovnik-Cavtat-Dubrovnik) maistui kroatialainen Adria-olut. Lieneekö vesi täällä kovin rautapitoista, kun tämäkin maistuu jännästi metallille. Aika mietoa maultaan tämäkin, lyhyehkö jälkimaku, mutta sellainen kumminkin on. 50 cl,4,5%,3/5

Innis & Guinn Rum Finish

Skotlantilainen Erikoisolut, jota kypsytelty rommitynnyrissä, maistuu rommiselta oluelta. Kyllä on sopivan pahaa. Rommi ja oluthan sekoittuu yhtähyvin kuin vesi ja öljy ja toisaalta yhtä sopivasti kuin varasto talven aikana. Erikoisolutta. Ei tätä voimakkaan makuista olutta kyllä kahta kolmea neljää pullollista jaksaisi juoda tai ehkä ei yli kymmentä, siis yhdellä kertaa. 33 cl, 7,4%, 5/5