Duvel Tripel Hop Citra Belgian IPA

Juhannusaatto yllätti pienellä puuhastelulla, kun puutarhatuolin narutus piti uusia. Sen jälkeen varjossa odotteli kesän 2020 olutpullollinen. Kollegan kanssa tilattiin vähän belgioluita, itse tosin päätin ottaa vain yhtä merkkiä. Duvelin perusolut on pitkään maistunut hyvältä. Siitä on belgit tehneet erilaisia humaloidumpia versioita ja verkkokaupassa osui ohittamaton "tarjous" Citra-Duvelista. Väri on kirkas, keltainen, kuohua on tutusti reilusti, valkoista höttöä. Tuoksu on sitruunainen ja vähän humalaitu. Maku on sitrusmainen ja enenmän humalainen, vähän makeakin. Alkoholi tai humalat tuovat mukanaan pientä pistävyyttä. Hiiva vähän muistuttelee osuudestaan. Ehkä näin vahvan oluen ei kuulu maistua liian hyvältä, niin ei ihan janojuomaksi saa kipattua. Hauskaa oli joki aika sitten huomata Keihäsmatkat-tv-ohjelmassa että sen mukaan Espanjassa oli jo 70-luvulla suomalaiset ymmärtäneet paremman oluen päälle. 330 ml, 9,5 %, 5/5

Kees Zeeuwse Bolus Stout

Testasin Alkon verkkokaupppaa ja ostin kolme hollantilaisen Kees-panimon olutta. Kätevää kun verkkokaupasta tilatessa saa ilmaisen pahvilaatikon, kun normaalisti Alkosta en ole onnistunut tinkaamaan edes ilmaista muovipussia. Kees-panimo on jäänyt mieleen vaan yksinkertaisesti huippuoluistaan ja eipä tämä ainakaan tee poikkeusta. Olut on mustaa ja vaahto on ruskeaaa. Tuoksussa paahdetta, suklaata ja tilkka konjakkia. Suutuntuma on vähän tahmea tai hidasliikkeinen. Suklaata, paahtunutta mallasta, lakritsaa, pehmeää, nämä laatusanat pälkähtivät päähän juodessa. Etiketissä mainitaan myös kaneli, sitä pitää yrittää mausta löytää. Alkoholi kyllä tuntuu. Kyllähän tämä on niin hyvää että vähän harmittaa kun vahvuus pakottaa rauhallisuuteen. 330 ml, 10 %, 5/5

Mikkeller Girls Are Awesome Female Blonde

Femiinistä vaaleaa olutta saunan päälle, aika hyvä yhdistelmä on tämä. Olut on vaaleaa läpinäkymätöntä oranssia hohdetta, vaahtoa on asiallisesti. Tuoksussa on vähän mentholia ja hedelmiä enemmän. Maku on hedelmäinen. Hiivaa hiipii sivusta ja humala jää kutittelemaan kielen sivuja, samalla mieltä jää askarruttamaan että onko miellyttävä mausteisuus korianteria, kuten takaetiketti vähän vihjasi. Vaikka maku on tavallaan ohut, niin jotenkin se vaan tuntuu täyteläiseltä. Olen aina pitänyt blondeista, eikä tämäkään ole poikkeus. Oluen ostin Mikkellerin verkkokaupasta, sieltä saa vielä 50 % alennuksenkin. 330 ml, 4,5 %, 5/5 Jälkihehkun myötä piti vielä vähän korjata arviota.

Orval (Olutblogistien yhteispostaus)

Olutblogistien yhteispostauksena on vuoden lopuksi kunnioitusta herättävä belgialainen trappistiolut Orval. Orval tuoksahtaa hiivaiselta ja hedelmäiseltä. Väritys on samea kupari ja vaahto on vahva ja kestävä. Hiilihapot poreilevat ja maku on kuiva, omenasiiderimäinen. Joskus on tullut tehtyä kotiomenaviiniä ja kaukainen mielikuva siitä  iskeytyy aivoihin. Jälkimaussa on vähän pippuria ja täyteläistä painavuutta. Maku on kyllä moniulotteinen, tasapainoinen ja nauttimishetki on rauhallisuuteen pakottava. Oluen sain onneksi joulupukilta, sillä paikallisesta Alkosta ei Orvalia löytynyt ja Alkon verkkokaupassakin toimitusaikataulu valahti vuoden 2017 puolelle. 0,33 l, 6,9 %, 4/5

Mukana yhteispostauksessa ovat
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger