Kyläpanimon Wit

Mathildedalista panimon myymälästä olutreissulla ostin muutaman oluen, niistä vehnäolut sopi hyvin leppoisaan sunnuntai-iltaan. Väritys on ruskeaa, valoa vasten vähän kultaisuutta, vaahto ei juuri syntynyt. Tuoksu on makean kukkainen. Maku on aika vaimea, vähän mallasta ja vähän hedelmäisyyttä, hiilihappoa on. 33 cl, 4,4 %, 2/5 

Sinebrychoff Karhu New England IPA NEIPA

Tippa-räppärin kuvittaman etiketin takaa paljastuu kirkkaahkoa oranssista  olutta, joka kuohuaa komeasti. Tuoksussa on vähän sitrusta. Maku on hennon hedelmäinen, vähän humalainen. Tunnelmaksi jää sellainen vähän vaimea neipa, vähän hedelmäisempää oli odotuksissa, mutta kelpo janonsamuttaja tämä on kuitenkin. Makeutta on enemmän kuin mäntymetsää, ei kumpaakaan kovin paljon. 50 cl, 4,8 %, 3/5 

Saku Karl Friedrich Helles

Tarton Lōunakeskuksen Coopista nappasin oluhyllyltä lagerin, saunaolueksi se pintillinen sitten päätyi Hämeenlinnaan. Virolainen olut on täydellisen puhtaan kultaista, vaahtoa syntyy vähän. Tuoksu on vaimea makea mallas, no lager-oluelta tuoksuu. Maku on tyyliä perus, niin tuttu ja turvallinen, aika vaimea. 568 ml, 4,6 %, 2/5

Sapporo Premium Beer

Viime viikolla tein pienen ulkomaanmatkan, kun kävin kaupungin itäpuolen Lidlissä, oluthyllyä tarkastamassa. Japanilainen lager kaatui lasiin kirkkaan kultaisena, kuplivana nopeasti vaahtoavana juomana. Tuoksu on vaimeasti maltainen tai ehkä maissinen. Maku on virheetön, mutta todella vaimea, jälkimaussa vähän häivähtää mallas ja joku humalointi, jonka saa toistolla vähän vahvistumaan. Lenkin palautusjuomaksi sopii. 330 ml, 4,7 %, 2/5

Etko Purple Haze

Mustaherukkamustikka-souria maistelin St Georgen Wintergardenissa, ei ihan perusolutpaikka, ehkä glögi olisi sopinut paikkaan paremmin. Olut on väriltään punaista, purppuraa kait se sitten on. Vaahto on pinkkiä. Tuoksuu hapan mustaherukka. Maussa on happamuutta, ei liikaa kuitenkaan, oikeastaan vähän varovaisesti. Mustaherukka maistuu, tämähän on kuin glögiä. Vähän vaimea vaikutelma jää. Olisikohan tämän voinut juoda lämpimänä. 330 ml, 4,5 %, 3/5

Pihtla Kolm Venda

Saarenmaalaisen panimon juhlaolut on vaimeatuoksuinen, vähän puumainen. Vaahto on ponneton, valkoinen, oluen väritys on ipamainen, vähän samea oranssi. Maussa puumaisuus on ensin ylivallassa, sitten sitruuna paljastaa itsensä. Taustalla on vähän pientä mentholia. Kokonaisuus paranee merkittävästi lasin pohjan paljastumisen myötä, humalat miellyttävät.  IBU 63, 33 vl, 6,5 %, 4/5

Espoon Oma Panimo Cheers From Metro IPA

Sellon Alkosta ostettu matkamuisto Espoosta on melko vaaleaa, kellertävään taipuvaa vähän sameaa IPAa. Pullo tuntuu todella isolta, etiketissä on taas postikortti Espoosta. Tuoksussa on vähän greippiä. Vaahtoa on vähän. Maku on ensihörpyllä vähän vaimea, runsas hiilihapotus ehkä taittaa terää. Lopulta greippi ja mäntyhalko saapuvat laiturille, mukavasti ehtivät mukaan metroon ennen ovien sulkeutumista. On sanottu että Espoossa ei oikein ole mitään omaa juttua, mutta onhan siellä ainakin oma panimo ja sen metro. Lopulta puumaisuus hiukan häiritsee. 0,5 l, 5,0 %, 4/5

Theakston Old Peculier The Legendary Ale

Kesän ensimmäinen lenkkeily antoi mukavasti potkua ja oikeutusta nauttia yksi olut terassilla. Arkadian Alkosta ostin aiemmin ihan nimen perusteella tämän oluen. Brittiläinen vanha erikoinen on yllättävän lähellä mustaa, joskin ruskeaksi paljastuvaa alea. Olutkellari-blogi on oluesta aiemmin blogittanut ja avannut jutussaan vähän oluen nimeämistä ja panimon tarinaa. Itse otin oluen suoraan jääkaapista, ehkä olisi pitänyt vähän antaa ensin lämmetä. Makua voisi sanoa vaimeaksi tai täyteläiseksi. Mallasta on ensin, sitten hedelmäää, lievää humalaa, yhdistelmä on täyteläinen ja rauhoittava. Jos tunnelman hämeenlinnalaisella kotiterassilla voi sanoa oluen voimalla kääntyvän brittipubiksi, niin olut ei ole huonoa.  Mallas, limppumaisuus ja hedelmät yhdistyvät ja mukaan hyppää vähän toffeeta ja lopuksi vähän humalaa. Jos jossain pubissa on tätä, niin tunnelmankin takia täytyy maistaa. 500 ml, 5,6 %, 4/5

Saimaa Brewing Sun Lager Brewer's Classic

Saimaa Brewingin sponsorilaatikosta löytyi mukavan vihreäetikettinen iso tölkki lageria. Olut on kirkkaan keltaista, tasalaatuista. Oikeastaan vähän liian vaaleaa. Tuoksu on vaimea. Vaahtoa oli hetken oluen päällä. Kokonaisvaikutelma on kevyt. Maussa on makeutta ja mietoa nallekarkkia, maku seurailee tuoksua. Hiilihappoa on raikkaasti. Jos sokkotestissä tätä joisi, niin en tiedä tunnistaisiko lageriksi ollenkaan, vähän tunkkaisuutta loppuun vielä.  Janon sammuttamisessa varmaankin toimii. Tämän jälkeen kyllä jäi mieli juoda joku olut.  500 ml, 4,2 %, 2/5

Pyynikin Craft Pils

Helteiden jatkuessa janottaa ja pilsneri on ehkä parasta janojuomaa, joten Pyynkikin versio pilsneristä piti sihauttaa auki. Voimakkaan keltainen läpikuultamaton olut muodostaa lasiin mukavahkon vaahdon. Tuoksu on maltainen, vähän häiritsee kyllä se että joku grillaa naapurustossa. Maku on vähän vaimea. Runko on kunnossa, mutta katkerot tuntuvat puuttuvan lähes kokonaan. Heinää löytyy mausta, vähäinen poreilu tekee oluesta helpostijuotavaa, mutta myös vähän valjua. Jälkimaussa humalat löytyvät. 0,5 l, 5,2 %, 3/5

Dos Equis XX Lager Especial

Olutkellarin perukoilla on pitkään odotellut vihreä pullollinen lageria. Ehkä odotusaika on johtunut ennakkoasenteista. Olut on kirkkaan keltaista, vaahtoa ei juurikaan synny. Tuoksu on vaimeaa, pientä maltaista makeutta. Mausta tulee mieleen sana olutmehu. Ehkä tämä olisi kaivannut sitä limesiivua ja olut olisi pitänyt juoda pullosta. Hiilihappoisuus on matalalla. Helppoa juotavaa, meksikolaista tunnelmaa en saa kyllä irti. 355 ml, 4,5 %, 2/5

Lahden Erikois Pils

Päivän pieni pintaremonttiponnistus oli basilikalla maalaaminen. Basilika oli siis värisävy. Ponnistuksen jälkeen avasin olutkellarin ja silmäni nauliintuivat tutunoloiseen nostalgiseen pullon etikettiin. Jotenkin Lahden Erikois -olut sopii remonttimiehelle. Väritys on kullankeltainen, vaahto on vaimea. Tuoksu on maltaisen humalainen. Maku on alkuun vähän laimea, mutta humalat kerääntyvät ihan kohtalaisesti. Vanhanmallisen pullon ostin Lidlistä, ihan mukava olut, soljahtelee kurkusta alas ihan ilman vastustelua, maku on vähän laimea, mutta jälkimaku on oikein mainio. Remontointi kyllä laittaa arvostamaan olutta. 35 cl, 4,5 %, 4/5

Cudovar Vaadiolu Bochkovoe

Anna Kauplus -kaupasta ostettu olut joka piti kyllä juoda jo janoon Tartossa, mutta jostain syystä olen sen sitten päättänyt säästää saunaolueksi. Väri on hieno, vaahto oli vaimea, maku on voinen. Aika pahaa. Lieneekö tämä tšekkiläinen Pirkka-olut, jota ei kukaan suostu juomaan Tsekissä ja se sitten dumpataan Viroon, eräänlainen paikallinen Putin-Oltermanni. Vaadiõlu kait tarkoittaa hanaolutta, okei, hana kannattasi välillä pesaista tai sitten ehkä pitäisi pesussa käyttää vähemmän pesuainetta.  0,568l, 5,2%, 2/5

Zelta Premium

Riikalaisen Aldaris-panimon oluessa on repäisykorkki, joka sihahti avatessa oudon vaimeasti. Päivän laatukoulutuksessa istuneelle olut tuo mukavasti mieleen Jurmalan rannat kesällä. Joulukuun alkuun olut on vähän liian tavallinen lager, hiilihappoa ja sitrusmakuja on kyllä aistittavissa, olisiko vähän makeaakin, lienee Latvian koffia. Väri on kristallinkirkkaaksi keltainen ja vaahto ok mutta lyhyt. Maistuu kuitenkin jotenkin erikoiselta 2-3-2-3-2-3-2 "kosh"

0,5l, 5,2%, 3/5