Olvi Tuplapukki 8,0

Olvin matkalaukusta löytyi kotiinpaluuseen sopivaa kotimaista vahvempaa lageria. Iisalmi Bock Cityn olut on pronssista ja kirkasta, vaahto katoaa nopeasti valkoiseksi renkaaksi tuopillisen reunoille. Tuoksussa on mallasta ja vähän makeutta. Jotenkin muistan kyllä maistelleeni tämän oluen 0,5 % vahvemman version, mutta sen mausta ei ole kovin tarkkaa muistikuvaa. Eiköhän se ole ollut Alkon suosituimpia oluita, tuleeko tästä kipurajan alle pannusta oluesta maitokaupan suosituin, en kyllä usko. Kyllähän tämän kotiinpaluusaunan päälle ihan toimii, olisikohan alkoholi joka vähän kipristää nielua. Mallasta on makuna ja onhan siinä alkoholiakin. Vähän yksiulotteinen makumaailma, mutta tälle tyylille se on kai suotava, miesten mökkireissulle varmaan sopii. 0,5 l, 8,0 %, 3/5

Olvi Sandels Vahva

Iisalmelainen lager löytyi Olvin lähettämästä matkalaukusta. Sandels on omasta mielestäni se parempi saunaolut, nyt maistelussa on väkevämpi versio. Kirkasta kuparia, valkoisella vaahdolla, tuoksuna on mieto mallas. Maku on myös vähän maltainen, makeutta on, hedelmäisyyttä, alkoholi ei maistu häiritsevästi, mutta vähän. Olisiko sellainen poikien tai vanhempien ukkojen mökkireissulle soveltuva tuttu tujumpi lager, kun ei jaksa niin paljoa kanniskella. Vahvat lagerit on vähän sellainen lajike, joka laittaa miettimään että miksi, mutta ymmärrän idean. 0,5 l, 7,5%, 3/5

Käbliku Hullumaja Puhvet

Hullujenhuoneen buffetti on virolaista ipaa vahvimmillaan. Ostin tölkillisen panimon taproomista eli Ihamaru-pizzeriasta.Väri on sameahko oranssi ja vaahto on kestävää ja valkeaa. Tuoksussa hedelmiä ja vähän hiivaa. Maku on kuten arvata saattaa, niin humalainen. Humalat kimpoilevat kielestä poskiin, alkoholikin vähän pilkistelee, makeuttakin on mutta se jotenkin katoaa humaloinnin alle. Humalapommin jälkimaku on pitkä ja voimakas. Äärimmäinen olut on, yksi kerrallaan riittää. 440 ml, 11,7 %, 5/5

Käbliku AZACCA! DDH Imperial IPA

Virolaisen ipa-tölkillisen etiketissä virolainen lintu huitaisee toista lintua niin että humalat vaan lentelee. Sisällön väritys on tummaa oranssia ja sen vaahto on valkoista, jotenkin tyylikästä ja kestävää. Tuoksussa on humalia ja makeaa mallasta. Maku on vahva ja makea sekä havuinen humalainen. Humalaisuus poksauttelee vielä jälkimaussa mukavasti. Alkoholin huomaa, mutta kyllä humalat tekevät kaikkensa sen peittelyssä, vatsassa saakka kokonaisuus vielä lämmittää. Maku kääntyy vähitellen paljastamaan vähän hedelmäisyyttäkin. 105 IBU, 440 ml, 8,1 %, 4/5

Maku/Bone Machine Luutarha Kveik NEIPA

Alkon hyllyllä odotti ostajaansa tyylikäs musta tölkillinen. Sisältö oli oranssia sameaa olutta, joka vaahtosi valkeana. Tuoksuna oli makeaa keltaista hedelmää. Ensihörppy kertoo että nyt on pehmeää, kveik-hiiva luo omaa rauhallisuuttaan ja puumaisuuttaan. Maku on todella vahva, hedelmäisyyttä ilman liikaa makeutta, kuivuutta enemmänkin, vähän hapantakin. Tuusulalainen yhteistyö brittien kanssa on osuvaa ja jotenkin mieleenpainuvaa. Olut katosi nopeammin kuin ehti lämmetä, olisi ehkä toiminut jääkaappikylmyyttä lämpimämpänä vielä paremmin. 0,33 l, 6,8 %, 4/5

Birra Moretti La Rossa

Da Vincin Viimeisen ehtoollisen katselun jälkeen janotti sopivasti ja päätettiin poiketa nuorison suosimaan Bar Magentaan. Hanoista ei löytynyt suuria yllätyksiä, valitsin italialaista, etäisesti vaaleanpunaisena kuohuvaa punaruskeaa olutta. Tuoksu ja ensimaku on maltaista, ei ollenkaan ylimakeaa, joksi tätä luulin. Sellainen jotenkin metsäinen märkä havupuu maistuu, jälkimaku on kuivahko, vähän humalaa. 0,4 l, 7,2 %, 4/5

Pühaste Momentum Imperial Baltic Porter

Tartolainen portteri on maustettu mustikoilla, aika pelottavaa. Ensimmäinen pakkaspäivä kuitenkin antoi luvan nauttia vahvempaa olutta. Olut on mustaa ja vaahto vaaleanruskeaa. Tuoksussa kaakao, marjat ja taikina sekoilevat keskenään. Ensihörppy ilmoittaa että nyt on pehmeää. Öljyistä ja makeaa, mustikka ei hallitse vaan liukuu taustalta aina välillä esille, kahvia ja kaakaota on. Alkoholi tuntuu nielussa. Makeus tahmaa huulia, mustikka oluessa jää vielä vähän epävarmoihin saataviin. 0,33 l, 12 %, 4/5

Tuatara XV

Uusiseelantilainen panimo, Tuatara, on nimensä mukaisesti kuvioinut 15-vuotis -juhlaoluen pullonsa  kaimaliskonsa mukaisesti, siksi se varmaan on aikanaan Kampin Alkosta lähtenyt mukaan. Nyt sitten olutkellarin takahyllyltä piti ottaa maistettavaksi tämä musta stoutti. Tuoksu on paahteisen maltainen, vähän jopa liköörinen, rusinainen ja kahvinen. Tuoksu on kyllä aika mahtava, ehkä kuitenkin siirryn maisteluunkin. Vaahto on komea kermainen, lopulta vähän höttöinen. Maku on paahteinen maltaisuus, kahvinen, hivenen suklainen. Suutuntumassa olut tuntuu ohuelta, mutta maku on todella täyteläinen. Mukava jälkimaku, humalan kuivuus iskee tyhjästä. Vahva paahteinen ja lakristainen maku  ja alkoholi antavat vähän jopa salmiakin makua, joka auttaa ymmärtämään miksi tämä on rahdattu Suomeen maailman toiselta puolelta.Luultavasti pallon toisella puolella suunnitellaan 20-vuotisolutta, se otetaan kyllä kiinnostuksella vastaaan. 500 ml, 11 %, 5/5

Maku Amorphis Legacy Of The 1000 Lakes

Maku Brewing toimitti blogistille 4-packin pale alea. Olut on jo panimon kolmas yhteistyöolut Amorphis-bändin kanssa. Tämä Beer from the North Side juhlistaa Amorphiksen 30-vuotista rokkausta. Bändi on kyllä jäänyt oman musiikkitutkani ulkopuolelle, joten Spotify korjasi nyt tämän virheen. Oluen värinä on hitusen punertava aavistuksen samea oranssi. Vaahto on mukava valkoinen kerros, jota voi sitten nuoleskella ylähuulesta pois. Tuoksussa on hedelmäistä makeutta. Ensihuikka kertoo jotenkin että nyt on ulkomaista olutta, jotenkin bittermäistä pehmeyttä. Maku on vahva, alun pieni hedelmäisyys, maltaan lempeys sekä lopussa humalien hellä kosketus kitalakeen, täydellistä tasapainoa. Yksinkertainen ja tehokas, sellainen on tämä tuusulalainen olut, jotenkin lämmittää. Amorphis-bändin musiikki vaatii aika paljon lisäkuuntelua että alkaa aueta, olut ei kyllä vaadi mitään. Toinen tölkillinen on pakko aukaista että saa laadun varmistettua, koska tämä on etiketin mukaan handmade while headbanging. 0,33 l, 5,0 % 5/5

Uiltje Dr. Raptor Imperial IPA

Saunaolueksi valikoitui vähän väkevämpää olutta. Väri on täyteläisen oranssinruskea, mieleen tulee sana mallas. Vaahto on heikohko. Tuoksu on vahva, makeaa mallasta, vähän kypsiä hedelmiä. Suutuntuma on erityisen pehmeä. Makeutta on tuoksua vähemmän, maltaita ehkä enemmän, humalat ovat mietoja aluksi, mutta kun olut on valahtanut kurkusta alas, niin suuhun muodostuu miellyttävä miedon makean greippinen tai kuivahtaneen veriappelsiininen katkeropesä. Tuoksu antaa hörppyihin omaa makeuttaan ja vähän kuusimetsää, vaikka tuoppi on jo puolivälissä. Alkoholi ei maistu, ehkä kurkussa, jälkimaussa sen voi havaita. Kokonaisuus on pehmeä ja vahva yhtaikaa, jääkö huuliin vähän jotain makeutta. Vaarallisen helposti olut katoaa, tosi hyvää kuitenkin. Etiketin tohtori petolintu toimineen tuo mieleen jonkun Hannibal-elokuvan. Tölkillisen ostin Alkosta. 330 ml, 9.2 %, 5/5

Mad Scientist New York Mocaccino Milk Stout

Budapestin tuliaisten viimeiseksi pullolliseksi säästyi paikallinen milk stout. Jotenkin viikon päättyessä päähän muodostui käsitys että nyt on syksy ja nyt voi ihan hyvin juoda tosi tummiakin oluita. Ilta on kyllä lähes kesäinen, mutta ei se pullollista tunnu haittaavan. Lähes mustaa liukkaanoloista olutta kaatui lasiin, nopea vaahdotus käväisee, mutta katoaa lähes kokonaan. Tuoksussa on salmiakkia. Mausta huomaa ensin pehmeyden, sitten kahvia, makeutta, vähän sitä salmiakkia ja olisiko etiketissä mainittua Madagascarin vaniljaa, ripaus vielä makeaa, tummaa suklaata. Kokonaisuus on hallittu, vahvasti helppo. 330 ml, 6,6 %, 5/5

Espina de Ferro Impaled

Vanhempien tuliainen Espanjasta oli barcelonalainen Imperial IPA. Väri on läpinäkymätön, tumma kupari ja vaahtoa on euronkolikon kokoinen vaalea läikkä. Tuoksu on makeahko, jotenkin turvallinen humala ja ohut hiiva. Maku on aluksi vähän puinen, joka kääntyy nopeasti kuusiseen katkeroon. Tuoksun makeus on myös maussa läsnä. Humalat ovat vahvoja, mutta makeus tasoittaa tilanteen. Hedelmäisyys on taustalla, ei niinkään greippiä vaan jotain hienostuneempaa. Alkoholi ei maistu, mutta kyllä sen voi aistia kurkussa hörppyjen välissä. Etiketissä on piikkilankaa ja pääkallo, kyllä ne antavat aavistusta siitä että pullollisen sisällä on vahvaa kamaa. Maku on vahva ja toisaalta hedelmäinen. Ei ole mañana-meininkiä tässä ainakaan ollut, vaan tämä kyllä paranee loppua kohtia. 33 cl, 9,5 %, 5/5

Oriel Beer / HopSaSam Țuiple'Up Aged In Tuica Barrels

Tuiple'Up on trippeli, siihen on saatu makua tuicasta eli romanialaisesta luumuviinasta. Tätä olutta on kypsytelty omena-, päärynä- ja luumutuicatynnyreissä. Olut on belgialaisromanialaista yhteistyötä. Väritys on kellertävän oranssia, vaahtoa on ja se kestää. Tuoksu tuntuu kypsän hedelmäiseltä ja hiivaiselta. Maku paljastaa että kyseessä on vahva olut, jossa on reilusti hiilihappoa. Alkoholi hyökkää päälle. Luumuviinan jälkeen makuun alkaa löytyä muitakin vihahteita, luumua, säilöttyjä hedelmiä. Ensijärkytys on aika vahva, mutta kyllä olut pehmenee loppua kohti. Etiketti kertoo että mausteena olisi myös sitruunaruohoa, sen luettuani maistoin sitäkin. Täyttää mukavasti, loppua kohti oluesta oppii pitämään. 330 ml, 9,5 %, 4/5

Ground Zero Imperial Fuck

 Iltakävely Bukarestin historiallisessa keskustassa kohdistui olutbaarin metsästykseen, ensimmäisen kohdalla pyöri niin tutusti betonimylly että piti vaihtaa kohdetta. Beer o’clockin terassilta löytyi tilaa. Listalla IPA-valikoiman kohdalla oli useita romanialaisia, muissa tyyleissä vähän vähemmän. Imperial Fuck, tässähän on onnistuttu hienosti. Väri on kultainen oranssi, vaahto on niukka mutta lähes ikuinen. Tuoksu on  vähäinen tai se vaan meni ohi. Vaikka alkoholia on reilusti, niin maku on hedelmäisen pehmeä. Humalat on kyllä läsnä, mainio kokonaisuus. Olutlista katosi pöydästä heti tilauksen jälkeen, se olikin kyllä vain romaniaksi. Ground Zero panimon nimenä vihjailee 9/11 tapahtumiin, hyvin on pohjalta ponnistettu. Ehkä pitää poiketa baarissa tutustumassa tähän tarjontaan uudelleen, pois betonimyllyt. Vahva maku tuntuu lopussa, yksi tätä riittää kerrallaan. Tuoppi, 9,0 %, 5/5 

Pühaste Maskeraad White Stout

Pullollinen vähän erikoisempaa olutta sopi loman alkuun. White Stout onkin täysin uusi olutlajike tässä blogissa. Nyt ollaan sen verran erikoisen oluen kanssa tekemisissä että piti oikein tarkkaan miettiä kuuluisiko tämä juoda kylmänä vai lämpimämpänä. Päädyin jääkaappilämpötilaan, kun yritin oluen väritystä nähdä ruskean lasin läpi, luulin olutta vielä vaaleammaksi. Kaadettaessa olut paljastuukin aika ruskeaksi, sahtimaiseksi, vaahtoa ei synny. Tuoksussa on kahvia reilusti, etiketissä on mainittu tallinnalainen Kokomo-kahvipaahtimo. Tonkapapua on myös käytetty, se antaa aika hienostunutta makua. Googlettelin oikein tonkapapua. Kaakaotakin on maussa, aikamoinen makupommi. Kanelikin heiluu mukana. Maku on vahva, alkoholia on reilusti, mutta se ei oikein maistu missssän. Tuoksu on todella voimakas, no maku myös, tuntuu vatsassa saakka. Pullollisen ostin Tarton Õllepood Gambrinuksesta. Pühasten etiketti on kyllä taas hieno. 50 IBU, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

Lehe Hetk Bourbon Barrel Aged Cherry Ale

Virosta, Keilan kunnasta ponnistaa Lehe-panimo, se on murtautunut monilla onnistuneilla olutnautinnoilla suosikikseni. Oluen tumman likaisen ruskean väriä tutkiessa helposti näkee jotain punaistakin. Vaahto on pikainen ja katoaa nopeasti. Tuoksussa on viskiä ja mallasta. Maku on makeaa kirsikkaa, mallasta ja jotain raikasta ja viileää, niin ja tietysti tynnyriä ja viskiä. Makeutta on ainakin riittävästi, jotenkin saan taas makuhermoihin jotain metholia. Monta makua ja hyvin kirsikka ja viski on niputettu yhteen. Onhan tähän kyllä jäänyt vähän alkoholin tuomaa vahvuutta, onko se nyt sitten hyvä vai paha. Ehkä vapunaattoon olisi voinut valita vähän erilaisen oluen, omassa lajissaan, kirsikkaisetviskioluet. arviota parempi, no ei olekaan kun korjasin viime hetkellä arviota. 330 ml, 8 %, 4/5

Novopacké Pivo Valdštejn

Syntymäpäivälahjaksi sain tietty olutta. Poika oli valinnut tsekkiläisen pullollisen Alkosta. Olut on kullankeltaista ja tuoksu on hunajaisen makea. Vaahtoa on vähän. Maku on yllättävä sekoitus monesta. Odottelin vähän pilsner-tyyppistä olutta, mutta heinää on vähän, enemmän on makeaa ja miksausta hedelmistä ja kevyestä humalasta. Vahvan lagerin alkoholikin vähän kurkistelee. Tietynlainen erikoisuus vähän koukuttaa. 0,5 l, 7,0 %, 4/5

Brasserie Dubuisson Bush de Noël

Jouluoluen takaetiketti kertoo että jouluhalko on maailman vahvin belgialainen jouluolut. Vahvan belgialen väri on tummaa kuparia ja isokuplainen vaahto asettuu ohueksi ja tiiviiksi vaahtosaarekkeeksi. Maussa on makeaa mallasta reilusti, luumukiisseliä ja lievää humalaa. Tuoksu ilmoittaa itsestään joka kerta, kun lasin nostaa huulille, karamellia. Alkoholi on jälkimaussa piristävänä, muuten ei tuo itseään esillle vaan toimii lämmittäjänä. Yllättävän helposti tätä tulee lipitettyä, hiilihapot tuntuvat piristävänä juodessa. Selkeästi pulloon on onnistuttu taikomaan joulutunnelmaa, ei toimisi kyllä enää vappuna. Eli kyllä tätä riittää yksi per vuosi, hyvää joulua kaikille. 330 ml, 12 %, 5/5

Tanker Funderful Citrus Saison

Tarton sunnuntai-iltapäivään mahtui yksi olut. Sitruunainen saison on samean oranssia. Vaahto on pikainen valkoinen häivähdys. Maku on sitruunainen, hiiva ja multa sekoilevat mukana. Ihan miellyttävä  sitrus, mutta kokonaisuus on selvästi liian kesäinen marraskuiseen hetkeen. Maku on kuitenkin mukavan kuiva ja samalla vahva ja voimakas, humalat ovat menossa mukana voimakkaina, mutta eivät kuitenkaan liikaa.  IBU 30, 330 ml, 6 %

Kees Barrel Project 18.13

Alkon tilausvalikoimasta löytyi Kees-panimon todella vahvaa olutta. Olut on mustaa, vaahtoa ei synny. Tuoksu on paahteista, mausteista. Maku on tietty paahteinen. Makeus tuntuu tahmaisuutena huulissa ja lopussa myös hampaissa. Lakritsaa on taas heitetty olueseen. Etiketissä sanotaan että aged on Benrinnes Barrels, eli viskitynnyreissä tätä on kypsytelty. Viskin sijaan kuitenkin konjakki on lähempänä makumaailmaa. Alkoholi tuntuu kyllä, mutta olut on on aika voimakasta ja kyllä tämä paahteisuus peittää alkoholia hyvin. Humalan katkeruus jää leijumaan jälkipoltossa. Etiketissä  mainittu alkoholiprosentti vähän pelottaa ja tuntuuhan se koko ajan maistellessa. Tuoksu on vahva kuten olutkin viimeiseen tippaan saakka. 330 ml, 16,1 %, 4/5