Delirium Tremens

Pitkään keraamisen näköinen belgialainen pullollinen odotteli vuoroaan olutkellarissa. Tänään sitten päätin ryhdistäytyä ja avasin kunnioitusta herättävän ja vähän pelottavankin putelin. Tuoksu on ihan turvallinen, hedelmäinen ja makea. Vaahto on eläväinen ja kestävä, valkoinen. Maku on voimakas, makeahko, hedelmiä on sitruunasta aina kypsiin tummiin hedelmiin. Poreilevan oluen etiketin vaaleanpunaiset elefantit eivät enää pelotakaan, alkoholi on onnistuneesti piilossa, ei tästä taida juoppuhulluksi tullakaan. Olut on Wikipedian mukaan valittu aikanaan vuoden parhaaksi olueksi. Vähän tulee mieleen joku ulkomaalainen outo karkki, josta ei osaa sanoa että onko se nyt hyvää vai pahaa, vähän niin kuin liian makea hillo paahtopaistin kyljessä. 0,33 l, 8,5 %, 4/5