Tarton Öllepoodista ostin saarenmaalaisen session ipan. Tölkillisen avauksessa vaahto ilmoittaa olemassaolostaan eikä valkoinen pienikuplaisuus katoa lasissakaan. Väri on kirkas oranssinruskea. Tuoksussa on hedelmiä ja hedelmäkarkkia. Maku on humalainen, hiilihappoinen ja vähän sitruunaa. Humalaisuus on mukavaa, jälkihörpyillä tulee mieleen sana ohut. Saunan jälkeen juotuna on ehkä parhaimmillaan, voisi kyllä maistella toistekin. IBU 20, 33 cl, 4,1 %, 4/5
Hiilenmusta brittistout kuohuaa samettisella ja kermaisella vaahdolla. Tuoksu on kypsän maltainen. Maku on paahteisen maltainen, ihan pieni salmiakkinen häivähdys pirskahtaa välillä esiin. Kokonaisuus on konstailematon, maku vaan tuntuu paremmalta loppua kohden. Makeus ja suolaisuus ovat hienosti tasapainossa, lakritsi kurkistaa aina hörpyn lopussa. Juominen on miellyttävää. 50 cl, 7,5 %, 5/5
Olutreissun matkamuisto on kirkkaan kuparista ja päällä on hieno vaalea vaahto. Tuoksu on hedelmäinen, sitrusta ja jotain muuta hedelmää. Maku on reippaan katkera, humalia riittää. Hedelmät jäivät tuoksuun, maku ja jälkimaku on rapsakkaa. Maistuu kyllä että on kylillä pantu, sellaista sopivaa rosoisuutta. 33 cl, 5,5 %, 4/5
Olutreissun matkamuisto on oranssia ja vaahto on kaunista ja tiivistä valkoista kuplamattoa. Tuoksu on kukkainen, vähän makea, maltainen ja humalainen. Maku on sama, onhan tässä onnistuttu saamaan länsirannikon alea ja pilsneriä yhdistettyä. Humalat jylläävät jälkimaussa, kokonaisuus ei ole kovin raikas. 33 cl, 5,5 %, 3/5
Terassiremontin teki Kalteva rakennus Oy, nimestään huolimatta terassi on vatupassissa ja hieno. Siksi valmistumisen kunniaksi nappasin oikein perinteisen kotimaisen lagerin. Remontti oli kyllä täydellisen onnistunut, olut oli vähän toista maata. Olut on kuparista, vaahto on komea vaalea, mutta se katoaa aika nopeasti. Tuoksu on makean maltainen. Maku on kekkosaikakaudelta, mallasta on, vähän tummuutta ja makeutta. Maku jotenkin löysää, aika vähän tulee ahaa-elämyksiä. Etiketissä mainitaan valmistusaineeksi panimosiirappi, kai se on jotain hyvää. 0,33 l, 4,3 %, 2/5
Primostenin rannalla, viini- ja olutbaarin terassilla piti hakeutua varjoon ja nautiskella yksi viilentävä vaalea olut. Paikallisen panimon olut on kuparista ja vaahto tiukkaa, kestävää ja valkoista. Tuoksu on kukkainen. Maku on makeahko, kukkia ja vähän sitruunaa. Kokonaisuus pyöreä, lempeästi poreileva ja pehmeä, taustalla on vähän hiivaa ja serbianmäntyä. Jälkimaku on vähän pistellään humalainen. 0,5 l, 5,3 %, 3/5
Forssalainen pils on kullankeltaista tai olisiko sittenkin oljenkeltaista. Vaahto kestää valkoisena. Tuoksuu vaimean hedelmäiseltä ja kukkaiselta. Maussa on maltaisuutta, mutta kukkaset on mukana vieläkin. Jälkimaussa on humalien kuivuutta hiukan, kokonaisuus on kevyt ja pehmeä. Humalaisuus jälkimaussa vahvenee. 440 ml, 5,0 %, 3/5
Nokialainen pilsneri on nimensä mukaisesti kultaista. Vaahto on kaunis ja tiivis valkoinen lukko oluen päällä. Tuoksusta en saanut oikein kiinni kun nenä osui tuohon vaahtoon, joten siirryin maisteluun. Pilsneriä on selvästi, mukavan kuiva, rapsakka, mutta samalla jotenkin ohut. Mallasta ja vähän humalointia on rungossa. Hörpyn jälkeinen tunnelma on kuiva, vähän metallinen. 0,5 l, 4,5 tai 4,8 %, 3/5
Ostin tartolaisen ipan ihan Alkosta. Onneksi arvasin että tölkillinen voi vähän kuohuta ja sitähän se sitten tekikin. Vaahtoa riittää myös lasilliseen. Väri on tumma hunaja, kupari ja meripihka, läpinäkyvyys on lähinnä meripihkaa. Tuoksussa on reippaasti humalia ja happaman puoleista sitrusta. Suutuntuma on yllättäen aika paksu. Hyvä tunnelma on. Toisella hörpyllä ei löydy enää uutta, mukavaa mäntypuuhumalaisuutta kyllä on, hedelmäisyys on kypsää. Ehkä tämä sopii paremmin nautiskeltavaksi pubiympäristöön. Kaadettaessa kaunis vaahto kyllä miellyttää. 0,33 l, 6,3 %, 4/5
Olutkellarissani olen jonkun aikaa hekumoinut tätä New England double ipaa. Kapea tölkillinen kaatui työviikon päätteeksi lasiin kirkkaan oranssina. Samalla väri oli myös sameaa, miten se on edes mahdollista. Vaahto on melko täydellinen, tiivistä valkoista ja kestävää samettia. Tuoksussa on hedelmiä, sitruunan kirpeyttä ja makeutta ananaksesta sekä pientä mäntypuuta. Suutuntuma on pehmeä, vaahto vähän avittaa siinä. Maistuu tuoksun lupaamalta hedelmäisyydeltä, makeuttakin on muttei liikaa, humalat rapsahtelvat kielellä ja nielussa mukavasti. Hedelmäisyys ei ole ylikypsää, vaan juuri sopivaa, al dente. Naantalilaiset kyllä osaa. 330 ml, 8,0 %, 5/5
Slovakialainen matkamuistolager kuohusi hienosti tiuhaa vaaleaa samettia. Tölkillisen päällä oleva prosentti viittaa kantavierteeseen, ei alkoholiprosenttiin, eli ihan tavallisesta lagerista on kyse. Väri on kauniin kultainen. Oluen ostin Bratislavan vanhan keskustan pienestä ruokakaupasta. Tuoksussa on makeaa mallasta. Maussa on häivähdys katkeruudesta, aika sopivaa saunaoluttahan tämä on. Maku jotenkin loppuu kesken. 550 ml, 4,6 %, 3/5
Kesäinen tuliainen Virosta oli red alea. Pikkaisen oli olutkellarin kirjanpito pettänyt, kun parasta ennen päivä oli mennyt yli. Ehkä siitä johtuen kuohunta oli reipasta. Olut on punertavan ruskeaa ja vaahto beigeä. Tuoksuttelu oli vaikeaa ensin, sitten kun vaahto laski niin tuokussa on reilusti mallasta ja sitten jostain tulee mukaan irtokarkkihylly. Maku on enemmän katkerampi kuin mikään karamelli. Saarenmaalainen olut kuohuaa vielä reilusti täyttökaadollakin. Ennakkoluuloista huolimatta tämähän oli mainio olut. 33 cl, 5,8 %, 4/5
Virolainen lager on tehty yhteistyössä virolaisen teatterin kanssa. Olut kuohuaa avatessa ja lisäkaadoillakin vähän liikaa. Olut on sameaa ja vaaleaa, kuohu on höttöistä, valkeaa ja kestävää. Tuoksussa on vähän kukkaisuutta ja heinää. Maku on mukavasti heinäinen, vähän humalaa ja hiilihappoa on, ehkä liikaakin. Humalaisuus nappaa mukavasti jälkimaussa kitalakeen. 440 ml, 4,8 %, 4/5
Savonlinnalainen Nato-olut on puhtaan oranssista ja vaahto on kirkkaan valkeaa ja ilahduttavan tiivis ja runsas. Tuoksu on maltaista ja puista. Luulin ostaessani että olut olisi lageria, viimeistään maku ja tölkillisen takana ollut teksti pale ale kertoivat oluesta enemmän. Maussa on kuitenkin aika paljon pilsnerimäistä voimaisuutta. Loppua kohti olut paranee, heinää ja kuivempaa kuusenpihkaa. 44 cl, 4,5 %,4/5
Kirkkaan valkoinen ja tiivis vaahto peittää kirkkaana hohtavan läpinäkymättömän oranssin ipan. Tuoksu on mineraalinen ja raikas. Maku on varovaisesti hedelmäinen, hapan, kivinen, greippinen ja kuivahko. Mukana on zappa-nimistä humalaa, ei ole ennen tainnut tulla vastaan, pitäisi vähän maistua mintulle, en oikein sitä löytänyt. Jotenkin on kuitenkin erilainen ipa. Oluen ostin Alkosta. 440 ml, 6,0 , 4/5
Kaaren Alkosta löytyi irlantilaista lageria. Väri ohuen keltaista, vaahtoa syntyi jo tölkillistä avatessa, Lapissakin sitä riittää valkoisena. Tuoksu on puinen tai oikeastaan viljainen ja sitruunainen. Maku on raikas ja vähän ohut, sitruunaakin riittää makuun vähän, maltaisuutta ja metalliakin on. 440 ml, 4,3 %, 3/5
Alkon hyllyltä nappasin helsinkiläistä ipaa. Lucian-päivän kunniaksi auki sihautetun tölkin sisältö on kultaisen hunajaisen väristä ja se kuohuaa valkoisella reippaasti. Vaahto tuntuu kestävän hyvin. Tuoksuu humalilta ja vähän ehkä ennakoi tuoretta joulukuusta. Maku on humalainen ja mäntyinen. Hiilihappo pirskahtelee suussa ja jotenkin tasaa orastavaa kuivuutta, vaikka olut maistuu oikeastaan makealtakin. Jälkimaku on houkuttelevan kuiva ja katkera. Ehkä vihdoin pitäisi käydä Helsingin keskipisteen lähettyvillä Viikissä, siellä kun olisi myös Helsingin Heart Stonen lisäksi varmasti muitakin hyviä oluita. 330 ml, 6,5 %, 5/5
Milanosta ei kovin helposti keskustassa löytynyt supermarkettia. Sellainen Carrefour-merkkinen kun löytyi niin myös oluthylly piti testata. Kaupan olut oli punertavan ruskeaa, tyylikkäällä valkealla tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on voimakkaasti makeaa mallasta. Maku jäljittelee tuoksua, ehkä vielä makeus ja mallas ottavat voimakkaamman otteen, eihän kokonaisuuteen oikeastaan muuta ilmestynytkään. Ei osu ihan blogistin makuhermoon milanolaisessa illassa. 50 cl, 6,7 %, 2/5
Ranskalainen trippeli kuohui valkoisella todella kestävällä vaahdolla. Väri on kuparinen. Tuoksussa on mausteita, pippuria ja hedelmiä. Makua pehmentää täydellisen samettinen vaahto. Maku on hedelmäinen vähän jopa kirpeä, jotenkin ohuen terävä. Hiilihappoa on, makeutta ei ole, vähän jotain happamuutta. Helppoa juotavaa, mikä on vähän outoa tripelille. Kokonaisuus on kuitenkin ennemmin positiivinen kuin pettymys. 33 cl, 7%, 4/5
Tartolainen oranssinen sameaan kallistuva lager kuohuaa lumoavan kauniisti. Tuoksu on kuivaa ruohoa. Maussa on makeutta, hyppysellinen sitruunaa, heinää, vähän tuhkaa ja kuivuutta. Lasia täydentäessä vaahto on edellinen lumoava ja pehmeä. Alun heinäisyys vähän rauhoittuu, mutta hallitsee se edelleen. Onhan tämä kunnon lageri. 0,33 l, 4,7 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
