APE ESB Especially Serious Baboon!

Kesän olutreissun matkamuisto Lohjalta oli meinannut unohtua olutkellarin kätköihin. Pimeä syysilta toimi sopivana viitekehyksenä bitterin nauttimiselle. Ruskean heikkovaahtoisen oluen tuoksu on raikas minttutoffee. Maku on maltainen, ei liian makea, vähän multainen ja ripaus katkeruutta. Välimaisteluissa tuntui vähän ohuelta, jälkimaku ei ole liian ohut, mutta onhan se moniulotteinen. Etiketti on sekavan tyylikäs. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Viljandi Vaadimees Vibratsioon American Wheat

Tyylikkäästi väritetty tölkillinen on täynnä amerikkalaista vehnää. Sisälmys on syvän oranssia, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on mangoa ja multaa, ehkä hiivaakin. Ensihörpyn jälkeen ihmetyttää että missäs se kaikki syvänoranssin takana oleva maku on. Maku on vähän liituinen, jotain hedelmiäkin on, hapantakin. Etiketissä lupaillaan mangoa ja sitruunaa, sitruunan happamuutta on kyllä maussa, muista ei tullut oikein havaintoa. IBU 27, 440 ml, 4,7 %, 3/5  

Baladin Nazionale

Italialaisen panimon tyylikkäästä pullollisesta valui tyylikkäällä pulputuksella vaalean kultaista melko läpinäkyvää olutta lasiin. Vaahto on melko tiivistä valkoista kuohua. Tuoksuu heikosti hedelmiltä. Jotenkin houkuttaa isoon hörppyyn, maku on hienostuneen lempeä. Hiivaa ja mausteita, kokonaisuus on kuitenkin kuiva, vaikka makeutta ja hedelmiäkin on mukana. Mausteisuus on sitruunaista ja vähän kitkerää jopa hiukan pistävää, nettitietojen mukaan bergamottia ja korianteria on mausteina. 330 ml, 6,5 %, 3/5

Ruby Moody Ale

Milanosta ei kovin helposti keskustassa löytynyt supermarkettia. Sellainen Carrefour-merkkinen kun löytyi niin myös oluthylly piti testata. Kaupan olut oli punertavan ruskeaa, tyylikkäällä valkealla tiiviillä vaahdolla.  Tuoksu on voimakkaasti makeaa mallasta. Maku jäljittelee  tuoksua, ehkä vielä makeus ja mallas ottavat voimakkaamman otteen, eihän kokonaisuuteen oikeastaan muuta ilmestynytkään. Ei osu ihan blogistin makuhermoon  milanolaisessa illassa. 50 cl, 6,7 %, 2/5

Bock's Dunkel

Vaasalaisen panimon tumma lager löytyi S-marketin hyllyltä. Olut on tummaa ruskeaa pienellä punerruksella. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Tyylikkään pullollisen sisältö tuoksuu maltaalta ja makealta. Maku on mallasta ja kotikaljaa, makeutta on maltaassa, mutta pieni havuisuus ja paahteisuus tasoittavat kokonaisuutta. Hiilihappoa löytyy. Maku muodostuu pikkuhiljaa täyteläisempään suuntaan.  Etiketissä on maininta Suomen paras olut 2021. En ihmettele yhtään sillä tässä haastavassa tummien lagereiden sarjassa ei ole helppoa. 330 ml, 4,9 %, 4/5

Paloaseman Palekastro Pale Ale

Terassipesun palkinnoksi nautin yhden matkamuistoni Nummelta. Kingston Wall -bändin levynkannesta inspiraatiota hakenut etiketti verhoaa kaadettaessa aika ruskeaa olutta, lasissa olut muuttuu oranssimmaksi. Vaahto on valkeaa ja tyylikästä. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän makeaakin. Maku on sitten enemmän mäntymetsäistä humalaa. Maku muuttuu kuivempaa suuntaan, taustalle jäävät hedelmäisyys. Pientä sekavuutta paljastuu, mutta ei anneta sen häiritä. 0,44 l, 5,3 %, 4/5

Bevog Hagger Blend 0615

Syyskuu ja sateet, kyllä ne antavat luvan juoda barley wineä. Itävaltalaisen panimon paperipussisarjan olut on pakattu tyylikkäästi ja korkki on vielä sinetöity vahalla. Paperipussisysteemihän on suosittu Amerikassa: ruskeasta paperipussista voi juoda ihan luvalla Budweiseria vaikka autossa, mutta ei kait tämän juomista katsottaisi läpi sormien. Sisältö on  tumman ruskeaa, vaahtoa ei ole. Tuoksussa on kypsiä tummia hedelmiä, paahdettua sokeria ja mallasta. Maku on makea, täyteläinen ja kypsää luumua, alkoholi tuntuu kurkunpäässä. Kahvia ja kaakaotakin löytyy. Olut on tehty useista eri eristä, yhteistä niille lienee ollut tynnyrikypsytys. Rommia ainakin on ollut jossain tynnyrissä. Puolikas pullollinen on riittävästi, sen verran vahva ja moniulotteisen maukas olut on. Olut liikkuu vähän niin kuin omissa sfääreissään. Liekö nyt olutta ollenkaan, lähentelee likööriä. Ehkä vähän liian makeaa, toisaalta alkoholimäärä vaatii jotain tasoittavaa. Pullolisen ostin joskus aikoja sitten Tarton Aparaaditehtaan olutkaupasta. 0,33 l, 12,3 %, 4/5

Tanker Dehydration Yuzu And Lemon Goze

Tanker on tölkittänyt oluensa tyylikkäästi, musta tölkki vaikuttaa hienolta, arvokkaammalta. Samean oranssi olut ei vaahtoa ollenkaan. Tuoksu on oikein hedelmäinen. Nimi lupailee kuivuutta, mutta ihan saharalaiseen meininkiin ei mennä. Maku on lievästi suolainen, enemmän hedelmäinen tai sitruunainen, fiksumpi sanoisi varmaan että yuzumainen. Oikein juotavaa, makeus ja suolaisuus tasapainottelevat, makeus tuntuu ensin ja jälkimaussa on siiten enemmän suolaa. Onpas hyvää. Jossain vaiheessa kuitenkin huomaa että oluessa tarvitaan myös vettä, mutta se lieneen janonsammutuksessa pakollista, kyllä tätä voi suositella.  IBU 35, 440 ml, 5,5 %, 4/5

Nenea Iancu Bere Albă Nefiltrată din Grâu

Bukarestin helteessä oli helppo sortua yhteen olueeseen. Luulin että valintani olisi ollut romanialainen, mutta olut onkin saksalaista, sitä ei tosin myydä muualla kuin Romaniassa. Rembrandt-baarin tarjoilija kaatoi pullollisen tyylikkäästi lasiin hiivoineen. Väri on oranssia aurinkoa. Vaahtoa tulee mukavasti. Maku on toimivaa vehnäolutta, hiivaa vienosti vähän banaaniakin, aika paljon hiilihappoa. 50 cl, 5,5 %, 4/5

Olvi

Olvi lähetti kassillisen oluita maisteltavaksi. Varmaankin sen takia että ne on pakattu niin tyylikkäisiin, uusiin, kapeahartiaisiin ruskeisiin pulloihin. Pullossa on vielä hienosti isolla Olvin niin tyylikäs tynnyrilogo hallitsemassa etikettiä, ei mitään turhaa. Yksinkertainen on kaunista. Olutkin on kyllä aika yksinkertainen. Tuoksu on vienon maltainen. Olut on kirkasta ja hiilihappoista, vaahto on nopea. Ehkä tämä sopiikin hyvin salibandyn jälkeiseksi palautusjuomaksi. Maku on ohut, vähän viileän pisteliäs ja aika helppo. Pari kertaa piti tarkastaa, että onko tosiaan jäänyt tämä aiemmin blogittamatta. On tätä joskus tullut siitä oranssisesta vanhemmasta olutpullosta tullut juotua, mutta blogitus on sitten odottanut vuoteen 2019 saakka. 0,33 l, 4,5 %, 2/5

Mikkeller Weird Weather

Mikkellerin beerboxista löytyi vielä yksi olut. Outo sää on yllättävän kirkasta, vähän kuin vehnäolutta. Kirkas olut päällystyy valkoisella vaahdolla. Tuoksu on hedelmäinen. Maussa maistuu ananas reippaasti, ei kuitenkaan ananaslimpparina. NEIPA on makeaa, mutta jotenkin tyylikästä, gluteiinittomuus ei haittaa, kun olut on tällaista hedelmäsoppaa. Ehkä ananas menee vähän yli.  500 ml, 6,7 %, 4/5

Donut Island Brewing Frisco Disco

Helsinkiläisen pienpanimon San Franciscoon viittava IPA juhlisti liigakauden alkua. Olut on kuplivaa, oranssia ja päälle muodostuu kirkkaan valkoinen tiivis ja kestävä tyylikäs vaahto. Tuoksussa on jotain erikoista turvetta ja sitrusta. Maku on sitrusta, suutuntuma on jotenkin liukas. Pieni outous alussa, mutta se vaihtuu erikoisuudeksi ja sitä kautta kiinnostavaksi. Alkuun olut tuntui vähän vaimealta, mutta pikkuhiljaa maku täytelöityy, turve muuttuu vähän savuiseksi. Humalat ovat rittävät. Onko tämä oikeasti näin hyvää, täytyy ostaa Alkosta toinenkin. 70 IBU, 9 EBC, 330 ml, 6,2 %, 5/5

Eza Z Premium Pilsner

Miloslaisen supermarketin erikoisoluthyllystä nappasin tyylikkään etiketin perusteella pilsnerin. Samaa olutta löytyi myöhemmin myös sixpackissä toisessa kaupassa. Tuoksu on vähän tympeä. Väritys on kirkas ja vaahto kuohuaa valkoisena. Hiilihappoa kuplii paljon nielaistessa. Intoilemani kreikkalainen olutkulttuuri taitaa nyt vähän yskiä. Humala ei ole pistävää vaan vähän sitruunaista. Ei tätä voi ihan helpoksi sanoa, joku koukku tässä on.  0,50 l, 5,2 %, 3/5

Socca Bièra

Korkkasin tuliaispullollisen Nizzasta. Socca-olut kaatuu lasiin samean oranssina, tyylikäs vaahto kestää hörpyt. Pullon pohjalla on jonkun verran hiivaa. Ranskalaisen oluen maustamiseen on käytetty kikhernejauhoja. Tuoksu on vähän kuiva ja metallinen. Maku on täyteläinen, kikherneitä ei löydy. Kuplivaa vehnäolutmaista, aika helppoa, olisko tuoksussa vähän kikhernettä. Lopulta tuntuu ihan vahvalta makuyhdistelmältä. Etiketin tyylitelty kuva paljastuu intensiivisen tuijottelun jälkeen lopulta varikseksi. 8 EBC, 25 UBU, 33 cl, 6 %, 4/5

Õllenaut Impi American Imperial Stout

Hellepäivä juuriöljytyllä terassilla, siihen ei kait pitäisi stoutin sopia, mutta päätin sen sovittaa. Amerikkalaisilla humaloilla maustettu virolainen ruskea olut vaahtoaa niukasti ja tuoksuu lakritsaiselta. Maku on tasapainoinen ja rauhoittava. Tyylikäs kokonaisuus tasapainoilee paahteisuuden, lakritsan, kahvin, makeuden ja humaloiden ristitulessa. Jääkaappikylmänä nautittuna tämä sopii hienosti helteen rauhoittamalle terassille. Olut lämmittää vatsassa saakka. Hiilihappo erottuu, vaan ei häiritse. Oluen lämmitessä paljastuu auringonottoon pikkuisen liiallista makeutta. 330 ml, 10,0 %, 5/5

Mufloni APA

Pullolisen 1K, eli 1024. olut, on kotimaista APAa. Kirkkaan hopean värisen tölkin pintaa koristaa yksinkertaisen tyylikäs tarraetiketti. Tölkin sisältä kaatuu lasiin keltaista olutta, mutta ensi tölkistä on hörpättävä sihautuksesta noussutta kirkkaan valkoista kuohua, sama kuohunta jatkuu kaadettaessakin. Tuoksussa on sitruunaa. Maussa on miellyttävästi humalia, posket jäävät niitä maistelemaan pitkäksi aikaa. Vaahtoa kertyy aina kaadettaessa reilusti. Sitruunaa ja kuusenhavuja on makuna. Pientä kitkeryyttäkin on, mutta se on sopivaa. Lopulta kuusenhavu voittaa sitruunan. Maitokauppaolueksi tällaista on joskus kauan sitten kutsuttu, kait tätä voi sellaiseksi edelleen kutsua. Taitaa olla niin että täytyy käydä uudestaan Lidlissä maito-ostoksilla. 50 cl, 4,5 %, 5/5

Fiskarsin Panimo Tervahauta Savuportteri

Savuinen portteri on mustaa ja vaahtoa tyylikkäästi. Tervahauta sopii varmasti kinkun kylkeen. Tuoksu on savuinen. Ensi kulaus välittää mieleen vetisyyttä. Vetisyys kyllä katoaa pian onneksi. Tervahauta paljastaa luonteensa, maku on tervaisen savuinen. Makeutta on taustalla, mutta voimakas yrttinen katkeruus jättää sen taustalle. Tervahauta syvenee juodessa, oikein paahtuu. Jälkimaku on paahteinen vähän humalainenkin. Pullollisen vajetessa ei voi enää uskoa että tässä olisi ollut jotain vetisyyttä. 33 cl, 4,7 %, 5/5

Malmgård Emmer Tripel

Pitkään olen kunnioituksella katsellut Alkon ylähyllyllä Malmgårdin isoja tyylikkäitä pulloja. Nyt sitten nostin pullollisen ostoskoriin. Pullon avatessa haistaa hedelmiä tai oikeastaa appelisiiniä. Oluen väri on sameaa oranssia. Pieni hiivainen väre ja täyteläisyys mahdollistaisivat analysointia vaikka kuinka paljon. Pientä valkopippuria ryydittettynä pikkujoulumausteilla, olisiko neilikkaa. Maisteluolut. 33 EBU, 13 EBC, 50 cl, 8,3 %, 4/5

Pühaste Lemon Party Berliner Weisse

Pühasten panimon tyylikäs etiketti ei johda koskaan harhaan, pullollinen kannattaa aina napata ostoskoriin, kun vaan eteen sattuu. Tämän ostin tallinnalaisesta Koht-pubin kaupasta. Keltainen etiketti lupailee sitruunaista berliner weissea. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kituu pian pois. Tuoksu on sitruunainen. Maku on myös sitruunasta. Mieleen ei kuitenkaan tule sitruunasooda, vaan joku muu sitruunainen speciaalioluthan se on, gose. Happamuus on kohtuullista, samalla makeutta on minimaalisesti mutta riittävästi. Mukavasti makua piristää hiilihapon poreilu, joka kuivattaa suun odottamaan seuraavaa hörppyä. IBU 9, 0,33 l, 4 %, 5/5

Mallaskosken Last Laugh Amber Lager

Suomen parjatun mm-lätkäjoukkueen puolivälierävoiton kunniaksi testissä oli Mallaskosen Last Laugh, nimi sopii jotenkin kuvioon.  Väri on punertava ja tuoksussa on reilusti mallasta ja viljaa. Maku on mallasta ja reippaasti puumaisuutta. Tavallaan puhdas, mutta jotain pistävyyttä vaanii taustalla, makeaa lageria omaperäisellä twistillä. Vaahto on siisti ja kestävä. Tölkin grafiikka on tyylikäs. Erikoislager. 50 cl, 4,7 %, 3/5