Anderson's Jean Ginie Gin BA Imperial Gose

Olutkellarin perähyllyltä löytyi outoa olutta, virolaista kuparisen väristä vaahtoamatonta imperial gosea. Etiketti lupailee limeä, kurkkua, korianteria ja suolaa sekä ginitynnyrikypsytystä. Mitähän tästä nyt oikein ajattelisi. Tuoksuu makealta purukumilta ja katajaiselle ginille. Maku on kypsää maltaista tynnyriä, giniä, hyppysellinen suolaa, reilusti limeä ja lopulta myös kurkkumehua. Maku on vahva ja voimakas. Olut on kyllä erikoinen kokemus, pitää oikein nautiskella keskittyneenä että mistä tässä on oikein kysymys. 0,33 l, 9,9 %, 4/5

Anderson's Darknight Bourbon BA

Olutkellarin perukoilta nappasin tartolaista olutta, barley wineähän se olikin. Barley wine on aina vähän pelottava maisteltava. Mutta vahalla suljettu tummaetikettinen pullollinen on nähtävästi ollut Tarton olutkaupassa vastustamaton ostos. Tynnyrikypsytetty olut on mustaa ja raskaasti liikkuvaa, vaahto on tumman ruskeaa. Tuoksussa kypsät tummat hedelmät ponnistavat kahvin ja bourbonin takaa esille. Maistuu alkuun alkoholia ja makeaa mallasta, alkoholi kääntyy viskin suuntaan ja maltaan takaa kuplii reilusti hiilihappoa ja paahteisuutta ja suklaata. Alkoholia on liikaa, mutta kokonaisuus on tyylikäs. 0,33 l, 14,8 %, 4/5

Genys Imperial Baltic Porter Laphroaig Whisky Barrel Aged

Maapallokokkauksen sivutuotteena Alkosta tilattu liettualainen balttiportteri päätyi Pullollinen.fihin. Sinettikorkkinen pullolllinen yksinkertaisen tyylikkäällä etiketillä herättää heti kunnioitusta. Väritys on musta ja olut kuohuaa reippaasti beigellä vaahdolla. Tuoksusta ei voi todellakaan erehtyä viskitynnyrit ovat täyttäneet tehtävänsä. Maku on turpeinen, savuinen, paahtunutta mallasta reippaasti ja viskiä vähän vielä enemmän. Kaunasissa on selvästi ajateltu että lauantai-iltapäivisin ei tarvitse nahkanojatuolissa istuskella viskilasi kädessä, vaan voi ihan hyvin nautiskella pidempään portterista. Jälkimaku toistaa pitkään lämpimänä maun.  330 ml, 8,8 %, 5/5

United Gypsies Wheatbanger Cognac Barrel Aged Edition Double Wheat with Flamed Bananas & Vanilla

Kesällä ajoin Lohjan ohi ja käväisin panimolla. Mukaan arvoin fiiliksellä muutamia oluita ja tämän niistä olen säästänyt vähän pelon sekaisin tuntein viimeiseksi. Olutlajike on tuntemattomampi tynnyrikypsytetty vehnäolut, mitähän tämä oikein on. Olut on melko kirkasta ja kullankeltaista. Vaahto on pienikuplaista ja tiivistä. Tuoksuu vähän umpeutunutta tai tunkkaista, vähän vehnäoluen hiivoja ja hedelmiä. Maku on hedelmäinen, omenainen, hedelmäviiniä hiilihapoilla, taitaa konjakki vähän paistaa taustalta, hapanta. Juominen vaatii  aivojen asettelua oikeaan asentoon, ei ehkä onnistunut se. Ehkä ne aivot pikkuhiljaa kuitenkin asettuivat sopivasti. 0,33 l, 10 %, 3/5

 

Iso-Kallan Irish Coffee Stout

Kuopiolainen olut on mustaa ja vaahto on kermainen ja se kestää pitkään.  Tuoksu on kahvinen ja paahteinen. Maku on sama, hiilihappoja on lisäyksenä aika paljon. Maitosokerin makeus on balanssissa

paahteen kanssa. Viskitynnyrikypsytys tuntuu aavistuksena, olisiko jälkimaussa vähän Fazerin punaista. Kyllä tuohon hiilihappoisuuteenkin tottuu lopulta, vaikka se hörpätessä vähän yllättää. 0,33 l, 5,3 %, 5/5 

BrewDog Mix Tape 8

Pidemmän ajan sai tämä skottipanimon yhdistelmäolut odotella olutkellarissa avaamistaan.  Pientä epäselvyyttä oli että mitä ihmeen olutta laatikkoon pakatussa pullollisessa on. Laatikon teksteissä kerrotaan että olut on yhdistelmä kahdesta viskitynnyrissä kypsytetystä ipasta tai tripelistä. Väri olikin yllättävän likaisen ruskeaa, vaahto oli pikaista. Tuoksu on tummaa hedelmää, hedelmäkakkua. Maku on makea, kypsä, makeaa viiniä, tummia hedelmiä ja mallasta. Tunnelma rauhoittuu, olutta pitää hörppiä sormustillinen kerrallaan. Viskiä ei löydy mausta, vaniljaa kyllä. Skottiviski löytää tiensä makuhermoon vasta jälkimaussa. Oluttyyliä on kyllä vaikea tunnistaa, ipaksi en tunnista, ei nyt ihan barley wineäkään ehkä, kotikaljaksi liian vahvaa. Vähän liian erikoista toistuvaan nauttimiseen, kerta riittää.  330 ml, 14,5 %, 4/5 

Lehe Singularity BA Imperial Stout

Paukkupakkasperjantai kylmäsi työpäivän aikana toimistossakin luihin ja ytimiin saakka, joten illalla oli syytä lämmitellä vähän. Virolainen tynnyrikypsytetty imperial stout varmasti ainakin lämmittää, koska alkoholiprosentit oli lähellä 20. Väri on mustaa, vaahdoksi täytyy kutsua ruskeaa rengasta lasin reunoilla. Tuoksu on tummien hedelmien dominointia, alkoholia, suklaata ja kahvia. Maku on paahteinen mallas, vähän siirappia, karamelliä, alkoholia, olisiko rommia, luumua, makeaa toffeeta, ja jotain viileää. Kyllähän tuon alkoholimäärän pitäisi jo pilata olut, mutta kun ei nyt vaan siinä onnistu. Hitaastihan tätä joutuu tissuttelemaan, mutta ei se häiritse yhtään. Alkoholiin näemmä tottuu. Kun kaikkea on paljon, niin mitään ei kai sitten voi olla liikaa. Lämmittää. Oluen ostin tartolaisesta olutkaupasta silloin kun vielä oli lupa matkustaa. 330 ml, 18 %, 5/5 

Tanker Must Kapten Rum BA Imperial Stout

Olutkellarin perukoilta löytyi virolainen rommitynnyrissä kypsytetty stoutti. Olut oli piilotellut sen verran että parasta ennen päivä pullon kyljessä oli ylittynyt, mutta ei se tässä kohtaa ainakaan haitannut. Olut on mustaa ja kuohuaa vaaleanruskella vaahdolla reippaasti. Tuoksussa on rommia ja kirsikkaa. Ensihörppy erottaa selvän romminmaun, vähän suklaata ja kevyttä paahdetta. Suutuntuma on liukas. Makeus voitelee nielua. Sopivaa makeutta tasapainottaa jonkinlainen katkeruutta tuottavat humalat ja hiilihapot, niistä tuntuu muodustuvan vähän salmiakkia. 330 ml, 9,4 %, 4/5

Mallaskoski Nemesis No. 3 Barrel Aged Imperial Rye

Lauantai-iltapäivän rauhaa lisäsin seinäjokilaisella mustalla imperial ruis-stoutilla. Vaahtoa ei juuri syntynyt. Olutta on kypsytetty yhdeksän kuukautta konjakkitynnyreissä. Hiilihapot ovat varmaan siinä kadonneet kokonaan, olut tuntuu ensihörpyn jälkeen aika löysältä, kun se lipuu suusta nieluun. Ensinuuhkaisu viestittää makeutta ja mallasta, mämmiäkin. Hörppy maistuu voimakkaalta, punaviinimäiseltä, tuntuu liukkaalta, mutta öljymäiseltä. Parin hörpyn jälkeen alkaa paljastua jotain pehmeää konjakkia, alkoholia ja punaviiniäkin vaan on mukana ja niin on sitä lakritsaakin. Pikkukulaus kerrallaan tätä on lipiteltävä, sen verran on väkevää. Makeus tuntuu alussa olevan vähän liikaa, mutta alkoholipitoisuus vaatii tai kaipaa makeutta ja se tasoittaakin sitä sopivasti.Alkoholia taitaa olla vähän liikaa, ei meinaa iltapäivä riittää. Pullollisen ostin joskus Alkosta. 33 cl, 12,8 %, 4/5

Lehe Hetk Bourbon Barrel Aged Cherry Ale

Virosta, Keilan kunnasta ponnistaa Lehe-panimo, se on murtautunut monilla onnistuneilla olutnautinnoilla suosikikseni. Oluen tumman likaisen ruskean väriä tutkiessa helposti näkee jotain punaistakin. Vaahto on pikainen ja katoaa nopeasti. Tuoksussa on viskiä ja mallasta. Maku on makeaa kirsikkaa, mallasta ja jotain raikasta ja viileää, niin ja tietysti tynnyriä ja viskiä. Makeutta on ainakin riittävästi, jotenkin saan taas makuhermoihin jotain metholia. Monta makua ja hyvin kirsikka ja viski on niputettu yhteen. Onhan tähän kyllä jäänyt vähän alkoholin tuomaa vahvuutta, onko se nyt sitten hyvä vai paha. Ehkä vapunaattoon olisi voinut valita vähän erilaisen oluen, omassa lajissaan, kirsikkaisetviskioluet. arviota parempi, no ei olekaan kun korjasin viime hetkellä arviota. 330 ml, 8 %, 4/5

Olvi

Olvi lähetti kassillisen oluita maisteltavaksi. Varmaankin sen takia että ne on pakattu niin tyylikkäisiin, uusiin, kapeahartiaisiin ruskeisiin pulloihin. Pullossa on vielä hienosti isolla Olvin niin tyylikäs tynnyrilogo hallitsemassa etikettiä, ei mitään turhaa. Yksinkertainen on kaunista. Olutkin on kyllä aika yksinkertainen. Tuoksu on vienon maltainen. Olut on kirkasta ja hiilihappoista, vaahto on nopea. Ehkä tämä sopiikin hyvin salibandyn jälkeiseksi palautusjuomaksi. Maku on ohut, vähän viileän pisteliäs ja aika helppo. Pari kertaa piti tarkastaa, että onko tosiaan jäänyt tämä aiemmin blogittamatta. On tätä joskus tullut siitä oranssisesta vanhemmasta olutpullosta tullut juotua, mutta blogitus on sitten odottanut vuoteen 2019 saakka. 0,33 l, 4,5 %, 2/5

Genys Dark Forest Chocolate Porter Teeling Whiskey Barrel Aged

Askel veti uudestaan Kaunasin vanhan kaupungissa HopDociin. Ensin piti käväistä Ruta Sokoladas -kaupassa, maistiaisiakin sai. Sitten kujan toiselle puolelle craft-baariin. Tiskin takaa jääkaapista valikoin liettualaisen tai tarkemmin kaunaslaisen panimon tumman oluen. Lasit ja pullot ovat baarissa jääkaappikylmiä, maassa maan tavalla siis. Etiketissä on männynkäpy, se vihjannee humalista. Viskitynnyrissä kypsytetyn oluen väri on musta, vaahtoa ei synny tai se käy vain kurkkaamassa. Makeutta kertyy, vähän yskänlääkemäisesti. Suklaa on tummaa, viski maistuu harmoonisesti, ei ollenkaan pistävästi.  Paahdettua mallasta, ehkä hiven kahvia kääntyy jälkimaussa humaliin ja lopuksi hyvällä tavalla viskiin. Kävisiköhän vielä Rutassa ja sitten toinen samanlainen, ehkä jätän suklaakaupan väliin.  IBU 37, EBC 147, 8,6 %, 5/5

Kees Barrel Project 18.13

Alkon tilausvalikoimasta löytyi Kees-panimon todella vahvaa olutta. Olut on mustaa, vaahtoa ei synny. Tuoksu on paahteista, mausteista. Maku on tietty paahteinen. Makeus tuntuu tahmaisuutena huulissa ja lopussa myös hampaissa. Lakritsaa on taas heitetty olueseen. Etiketissä sanotaan että aged on Benrinnes Barrels, eli viskitynnyreissä tätä on kypsytelty. Viskin sijaan kuitenkin konjakki on lähempänä makumaailmaa. Alkoholi tuntuu kyllä, mutta olut on on aika voimakasta ja kyllä tämä paahteisuus peittää alkoholia hyvin. Humalan katkeruus jää leijumaan jälkipoltossa. Etiketissä  mainittu alkoholiprosentti vähän pelottaa ja tuntuuhan se koko ajan maistellessa. Tuoksu on vahva kuten olutkin viimeiseen tippaan saakka. 330 ml, 16,1 %, 4/5

Hopster Winston

Asenne, pikku juttu, mutta se huomataan tai jotain sellaista oli etikettiin painettu. En tunnista kuvasta, mutta kait se on Churchill. Hopster taitaa nimetä oluensa suurmiesten mukaan, Frida Kahloa maistelin aiemmien. Winston on mustaa, hennosti kermaista vaahtoa, reilusti viskituoksuja. Ostin pullollisen Tallink Megastarin hienosta tax-free-myymälästä, tai ei se taida olla mikään tax-free, mutta aika lähellä Stockmannia oli tunnelma, siis sitä vanhaa Stockmannia, jossa oli hienoa tavaraa ja palvelevat myyjät, nykytilanteesta on vain vähän kokemuksia. Oluen etiketissä mainitaan 16 vuotta vanha Lagavulin-viski ja tynnyrikypsytys ja se maistuu reippaasti. Alkoholi väijyy taustalla, maussa on vähän kitkerää savuisuutta, täyteläistä on. Oluen ja viskin liitto on haastava, hyvää vai pahaa. Batch 1, 0,33 l, 9,0 %, 4/5

Harviestoun Ola Dubh Special Reserve 12

Toinen tämän skotlantilaisen craft beer -panimon musta olut muistui heti mieleen kun tutkailin tämän oluen etikettiä. Olut on mustaa, vaahtoa ei juuri kerry. Tuoksu on moninainen, toffeen makeutta, turvetta, olisiko viskiäkin, kahvia, suklaata ja salmiakkia. Maku toistaa tuoksua. Lakritsaa, kahvia, suklaata, tujaus viskiä. Viski on mukavasti vain taustalla, ei pääosassa, mutta makuvalikoimasta sen voi halutessaan nostaa esille. Hieno olut on kyllä. Onnistunut viskitynnyreissä kypsytetty olut. Mukava lämmin viskimäinen jälkimaku lämmittää vatsassa saakka. Kai se on uskottava että olutta ja viskiä voi yhdistellä. Olut on odotellut vuoroaan jonkin aikaa, pulossa on numero 18836 ja parasta ennen päivämäärä on Sep 2017, eipä tämä olisi varmaan huonontunut vaikka olisi vähän mennyt ylikin. 330 ml, 8 %, 5/5

Cuvée des Jacobins Rouge

Flaamilainen hapanolut Omer Vander Ghinste -panimolta tarjoaa monipuolista makuelämystä. Väri on mustanruskeanpunainen. Tuoksu on marjainen ja hiivainen. Punainen sour on nimensä mukaisesti hapanta, samassa maistuvat taas marjat, punaiset viinimarjat. Spontaanikäymisen jälkeen olutta on kypsytelty puolitoista vuotta tammitynnyreissä. Suutuntuma on jotenkin kupliva, ehkä cuvée-nimen ansiosta, mielikuvaksi tulee kuohuviini. Maku on voimakas, jälkimaku potkii mukavasti samaan tahtiin. Hapanolut tyylinä vaatii vielä vähän opiskelua, mutta onhan tämä kiinnostava. 330 ml, 5,5 %, 4/5

Tuborg Green

Peruslager tanskalaisittain maistuu pikkaisen pisteliäämmältä kuin suomalaiset serkukset, mutta tunne on sama. Hiilihappoa on reilusti ja olut katoaa suussa kuplintaan. Jostain syystä tulee mieleen kaukaiset muistot 5 litran oluttynnyristä juhannuksena, kuinka hieno se olikaan, vaikka olut siinä lämpeni ja maistui jotenkin laimealta. 50 cl, 4,5%, 2/5

Innis & Gunn Toasted Oak IPA

Viski- ja rommitynnyreissä kypsytettyjen oluiden innoittamana Innis & Gunn on päättänyt kypsytellä tätä olutta vain tammitynnyreissä. Väri on tehokkaan oranssi, maku on vähän niinkuin rajoitettu. Ensituntumalla jälkimakua ei ole, mutta pikkuhiljaa maku täydentyy. Katkeroa ei oikein erota, vaan ensipuraisun makeus sekoittaa makuelämystä, olisiko jotenkin umpeenkypsynyt. Rommitynnyreistä irtoaa kyllä paremmat efektit kuin pelkästä tammesta, sopii varmaan paremmin majaville, ei tämä Alkon käsityöläisolut ole kyllä pahaakaan.

330 ml, 5,6%, 4/5

Pilsner Urquell Unfiltered

Suomen 2. lasillinen Pilsner Urquell Unfilterediä oli pelkkää vaahtoa Kappelin Kellarissa Suomen ensimmäisestä tynnyristä (kuva yllä ja alla).

Kerran vuodessa tehdään Plzenissä paluu juurille eli suodattamattoman oluen panemiseen. (Suodatus aloitettiin joskus 1850 paikkeilla, kun olutta alettiin viemään ulkomaille.) Nykyään suodattamaton olut sitten "pakataan" panimon itsetekemiin 25 litran palautustynnyreihin ja rahdataan mm Suomeen. 

Servaali tarjosi oluen ensi-illan medialle, olipa hauska kuunnella pöydässä olleita asiantijoita. Johtavankin oli nöyrryttävä.

Suomen 1. Tynnyrin avasi panimon laatujohtaja Kamil Ruzek.

Tynnyriin hakataan vasaralla hana sisään ja sitten ensimmäiset lasilliset ovat maitoa.
Sitten vähitellen rauhoittuu ja olutta lirutti hanasta mielellään. Olut valuu tynnyristä todella rauhallisesti. 

Tynnyri nro 1.

Suodattamaton Urkki on pehmeää, mutta voimakasta. Suodattamattoman oluen hiiva peittää aluksi humalan maun, mutta tynnyrin tasaantua alkavat maut löytyä. Suodatus kyllä muuttaa oluen makua, verrokkilasissa oli sitä perinteistä Urquelliä ja maistui aika erilaiselta vaikka olut on ihan samaa.

Pitkä jälkimaku maistuu suodattamattomassa tynnyrioluessa, jota ei pullossa myydä. Humalakin maistuu, mutta perinteisessä ehkä terävämmin. Kyllä tätä kannattaa maistaa, jos kohdalle osuu.

Tuopillinen, 4,4%, 5/5

Keisari Året Runt

Pakkoruotsiolutta siemaistiin eilisen suomalisen oluen päivän (?) kunniaksi. Tumma lager ei ollut ihan täyteliäimmästä päästä. Vihdoinkin löysin jostain tummasta oluesta kahvin makua. Jotenkin tulee mieleen iso tynnyri josta olut olisi laskettu lasiin, jotenkin maun ohuus ja jonkinlainen hapottumuus viittaavat oikeastaan omiin kotiolutkokeiluihin. Tumma lager taitaa olla olutlajikkeena sellainen välivuoden malli, niinkuin jääkiekkojoukkueiden valmentajatkin joskus. 33 cl, 5,7%,3/5