Malmgård Vintage Imperial Stout Vuosikerta 2018

Oikein vuosikertaolutta, sekös sopii hyvin vauhdikkaan työviikon päätteeksi. Väri on fordmaisesti musta, kyllä siihen valossa saa hivenen ruskeaa sävyä. Vaahto on kermamaista, sitä on tasaisesti vähän. Tuoksuu paahteiselta ja paremmalta vaalealta suklaakonvehdille. Suutuntuma on vaahtomaisen pehmeä, sitä luuleee ensin juoneensa pelkkää vaahtoa. Makuna on paahdetta, hitusen lakritsaa ja enemmän kahvia, yhdistelmä täydentyy jälkimaun humalien houkuttelevalla katkeruudella. Mallas maistuu mukavan makealta, ei liian ätläkältä. Kokonaisuus on täyteläinen mutta stoutti on silti helposti juotavaa, leppoisaa nautiskelua. 60 EBU, 300 EBC, 33 cl, 9,2 %, 5/5

Mikkeller No Cow On The Ice Gluten Free

Työviikon päätteeksi yksi hyvä olut maistuu aina. Mikkellerin IPAn etiketissä on luisteleva lehmä jäällä vaikka nimi viittaa päinvastaiseen, ehkä etiketissä jää on vähän ratkeamassa, joten ehkä nimi sitten lopulta pitää paikkansa. Olut on tyylikkään ruskeanoranssia ja vaahto on tiivis ja valkoinen, kaunista. Tuoksussa on makeaa hedelmää. Maussa on hedelmäistä humalaa, persikkaa, makeutta, henkäys greippiä ja jälkimaussa humalia ja pientä kitkeryyttä, silti olut on lempeää niin kuin lehmän henkäys. Jälkimaku on sopivan painava. Kaikki on tasapainossa. 330 ml, 6,9 %, 5/5

Tank 7 Farmhouse Ale

Perjantai-illan ratoksi ajattelin napata jonkun tumman oluen, mutta amerikkalaisen Boulevard Brewingin Farmhouse Ale olikin raikas saison. Mahtava vaahto vaalean keltaisen kauniin oluen päällä on pehmeää ja tyylikästä. Maku on raikas ja hapan, sitruunaa ja muita hedelmiä, kuivuutta, hiivaa lievästi ja sitten vielä vähän valkopippuria. Työviikko on takana, ikävä kyllä tuoppikin on nopeasti takana, pikkuhörpyillä kuitenkin. Alkoholi tuntuu poskissa, maussa ei, lämmittää kyllä jälkimaussa ihan tuntuvasti. Joulupukki toi oluen ja toinen tuli olutkaupan kuukausiboxissa, eli toinen samanlainen jäi odottelemaan sopivaa nautintohetkeä. 335 ml, 8,5 %, 5/5

Vormsi Tammine Õlu Estonian Stout

Musta virolainen stout päätti työviikon. Monenmoista matkailua sisältänyt viikko on mukava päättää kotioloissa hyvää olutta nauttien. Nautin oluen vähän ohjeita kylmempänä, mutta ei se haitannut. Vähäisesti vaahdonnut olut on pehmeää, ei ole hiilihappo ollenkaan. Pehmeän paahteisen tasapainoisen maun sisältä löytyy kuusennäreitä. Vähän alkoholikin pilkistää vaivaiskuusen juurelta, salmiakkiajauhe tuntuu kuusenneulasten seasta. Jälkimaku on vähän pisteliäs. 33 cl, 9 %, 4/5

De Molen Amarillo

Double IPA-ish hollantilainen vaalea reilusti vaahtova olut sopi hienosti reippaan työviikon päättämiseen. Hedelmäinen olut ei mielikuvana oikein iske, mutta käytännössä tuntuu kyllä toimivan. Oudon hedelmäisen hajun korjaa IPA-katkeruus, vahva maku laittaa vielä vähän persikkaisia mielikuvia päähän, ja voimakkuus antaa vähän poskiin väriä, ainakin sisäpuolelle. Pullon pohjalla oli kerros hiivaa, pienen maistelun jälkeen nekin kaatuivat toiseen lasin puolikkaaseen, hyvää oli. De Molen tuntuu kiinnostavalta panimolta.  33 cl/330 ml, 9,2%, 5/5

Senojo Vilniaus Kvietinis Alus

Vilnalaisesta pubista kotiin saakka raahattu pullollinen erikoista liettualaista sameaa vehnäolutta päätti työviikon. Etiketissä sanotaan että olut yllättää olutharrastajan. Olut on kyllä erikoista, vehnäolueeseen on heitetty jotain yrttiä, itse en tunnista sitä kyllä, mutta neilikkaan vihjasi aina erehtymätön internet. Ihan hyvää, mutta tällä en seuraavalla kerralla matkalaukkuani täytä. 0,5l, 5,0%, 4/5