S-marketista nappasin vanhaa Vareksen suosikkiolutta tummempana versiona. Olut kaatuu tuopilliseen yllättävän mustana, vaahto on kermaisen samettinen ja vaalea. Tuoksussa on maltaisuutta, olisiko jopa vähän lakritsia. Maku on tuoksua jäljittelevä, mallasta, makeutta ja perunalimppua. Jälkimaku tuo vähän kuivempaa ruisleipää ja paahdetta ja ihan lopuksi tulee loppuröyhtäykseksi vielä reippaasti mallasta. 50 cl, 5,2 %, 2/5
Tšekkiläinen tumma lager näyttää poreilevan reippaasti, väri on ruskeaa, melkein mustaa. Vaahto on kaunis samettinen beige vaahtokukka. Nenään leijuu makeaa maltaan tuoksua. Maistuu alkuun aika ohuelta, mutta pikkuhiljaa maltaisuus valtaa makumaailmaa. Ostin oluen S-marketista ja nautiskelin sen helteisellä takaterassilla, katsellen samalla jääkiekon mm-kisojen Suomi-Itävalta-ottelua. Kyllähän tšekkiläinen tumma lager sopii hienosti helteeseenkin ja Prahasta tulevaan tv-lähetykseen. Poreilu keventää maltaisuutta tai ruisleipäisyyttä, ihan mukavasti myös humalaisuus ilmoittelee itsestään. 95 EBC, 24 IBU, 0,5 l, 4,7 %, 4/5
Espoolaista tummaa lageria ostin Kantsun Prismasta. Talkoiden jälkeisen saunan perään nautiskelin rehtoriolutta sateenkastelemalla takaterassilla. Olut näyttää melkein mustalta, tumman ruskealta, vaahto on isokuplaista. Tuoksussa on maltaisuutta reippaasti, aivan vähän makeutta. Maku on tuoksun toisinto, mutta perässä tulee mukavaa katkeruutta. Reippaasti on paahteisuutta. Hyvää on. 330 ml, 4,5 %, 5/5
S-marketin oluthyllyn ylänurkassa oli vähän jouluoluita ja sinne oli tämäkin nokialainen tumma lager sijoitettu. Kotona olut näyttää tuopissa tumman ruskealta ja vaahto on nopea hiilihapoista muistuttava vaalea kuohu. Tuoksua en saa jostain syystä irti, mallasta lienee. Maussa on enemmän mallasta, makeutta löytyy myös. Ohuus vähän häiritsee, mutta annetaan se tummalle lagerille anteeksi. Jälkimaku on vähän katkera tai kuiva. 50 cl, 5,5 %, 3/5
Blogisti päätti kokeilla myös tekoälyä.
Viron matkamuisto kaatui lasiin mustana vaahdoten beessillä vaahdolla. Liettualainen tumma olut tuoksuu maltaalta ja suklaalta. Maku on maltaista leipää, paahteisuutta, suklaa esiintyy pienänä kitkeryytenä. Makua vähän häiritsee vetisyys, se kuitenkin tekee oluesta helposti juotavaa. Kokonaisuus on pehmeä. 1 l / 2, 6,0 %, 3/5
Forssalainen tumma lager on ruskeaa ja se kuohuaa ohuesti vaalean ruskeana. Tuoksussa on mallasta ja suklaata. Maku on tuoksun uusinta, aika paljon hiilihappoa. Kuivempaa tunnelmaa tulee hörppyjä toistaessa eli humalat vähän tulevat jälkijoukoissa ja alkavat kyllä hallinnoida makutilaa. Lempeän paahteista mallasta on reippaasti. Lepppoisa olut. 440 ml, 4,7 %, 4/5
Olutkellarin perukoilta nappasin tartolaista olutta, barley wineähän se olikin. Barley wine on aina vähän pelottava maisteltava. Mutta vahalla suljettu tummaetikettinen pullollinen on nähtävästi ollut Tarton olutkaupassa vastustamaton ostos. Tynnyrikypsytetty olut on mustaa ja raskaasti liikkuvaa, vaahto on tumman ruskeaa. Tuoksussa kypsät tummat hedelmät ponnistavat kahvin ja bourbonin takaa esille. Maistuu alkuun alkoholia ja makeaa mallasta, alkoholi kääntyy viskin suuntaan ja maltaan takaa kuplii reilusti hiilihappoa ja paahteisuutta ja suklaata. Alkoholia on liikaa, mutta kokonaisuus on tyylikäs. 0,33 l, 14,8 %, 4/5
Lissabonilaisen rannikkopyöräilyn jälkeen palkitsin itseni tummalla oluella. Väri on kolamaista, vaahto on myös kolamaista. Vähän mallasta, olisiko pala suklaatakin, makeaa hillitysti. Aika kevyt tumma lager. 33 CL, 4,7 %, 3/5
Tartolainen balttiportteri on mustaa ja kuohuu varovasti ruskeana. Tuoksuu voimakkaasti, kahvia, lakritsaa ja kypsää luumua, maanläheisyyttä eli multaa. Maistuu heti alkuun kirkkaammalta, tummaa paahdetta on reippaasti, maltaista makeutta, tummia hedelmiä, tummaa suklaata. Kokonaisuus jotenkin jää vähän laahaamaan maltaineen. Jälkimaku tuo suuhun pientä poreilua. IBU 35, 0,33 l, 9 %, 4/5
Alkon hyllyllä silmät osuivat hollantilaiseen panimon koirankarvapanimon kanssa tekemään yhteistyöolueeseen. Olut on vahvaa ja väriltään se on tumman ruskeaa ja silti vähän ohuen oloista. Tuoksussa on viskiä, makeaa maltaisuutta ja tummia luumuja. Maussa viski muuttuu alkoholiksi, sitä on liikaa. Ohuenoloisessa juomassa on kuitenkin makuja reippaasti, tummaa suklaata, havuja, humalaa ja vähän tummuneita hedelmiä. Tölkillisen juomiseen taitaa mennä koko ilta. Vähän vaikea olut. 33 cl, 12,5 %, 4/5
Vaasalaisen panimon tumma lager löytyi S-marketin hyllyltä. Olut on tummaa ruskeaa pienellä punerruksella. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Tyylikkään pullollisen sisältö tuoksuu maltaalta ja makealta. Maku on mallasta ja kotikaljaa, makeutta on maltaassa, mutta pieni havuisuus ja paahteisuus tasoittavat kokonaisuutta. Hiilihappoa löytyy. Maku muodostuu pikkuhiljaa täyteläisempään suuntaan. Etiketissä on maininta Suomen paras olut 2021. En ihmettele yhtään sillä tässä haastavassa tummien lagereiden sarjassa ei ole helppoa. 330 ml, 4,9 %, 4/5
Tumma olut kaatuu lasiin reilujen kuohujen saattelemana, tuoksu on muhkean paahteinen. Tuoksu asettaa odotukset korkealle. Maku on kireämpi, vähän hiiltyneempää paahdetta. Aika kuivaa, vähän tuhkasta, hiilihappo kutittelee, vähän rauhallisempaa oli odotuksissa. Kahvisuus on sellaista työpäivän aikana kuppiin jäänyttä mustaa ja kylmää. 33 cl, 5,0 %, 3/5
Tsup sanoi pullollinen, kun korkin avasi. Oluen nimi viittaa rumaan krotti-kalaan, jolle on kasvanut oma onki päähän. Oluen tyyli on se hankalin eli tumma lager, helppo olut joka haluaa olla vähän niin kuin portteria, melkoista tasapainoilua. Väri on melkein mustaa, vaahto on nopeaa. Tuoksu viittaa maltaan makeuteen. Maussa on mallasta, sopivan vähän katkeroa ja kahvia ja paahdettakin. Makeutta on, mutta se ei estä kulauttelua, jostain putkahtelee kotikaljatunnelmaa. Joku tässä houkuttelee. 0,33 l, 5,5%, 4/5
Virolahtelainen tumma lager on lähes mustaa, tummanruskeaa siis, pullosta kaataessa olut pulputtaa juuri oikealla tavalla ja lasiin muodostuu ylpeänoloinen vaahto. Tuoksussa on paahdetta. Maku on yllättäen kahvinen ja suklainen ensin alkuun, ei mitenkään vahvasti, mutta riittävästi siihen pohdintaan että onkos tämä portteria. Paahteista mallasta, kuivuutta, välillä pientä ohuutta, hitusen kuivaa kahvilikööriäkin ja aavistus makeutta, mutta kokonaisuus on positiivinen. 33 cl, 5,0 %, 4/5
Pidemmän ajan sai tämä skottipanimon yhdistelmäolut odotella olutkellarissa avaamistaan. Pientä epäselvyyttä oli että mitä ihmeen olutta laatikkoon pakatussa pullollisessa on. Laatikon teksteissä kerrotaan että olut on yhdistelmä kahdesta viskitynnyrissä kypsytetystä ipasta tai tripelistä. Väri olikin yllättävän likaisen ruskeaa, vaahto oli pikaista. Tuoksu on tummaa hedelmää, hedelmäkakkua. Maku on makea, kypsä, makeaa viiniä, tummia hedelmiä ja mallasta. Tunnelma rauhoittuu, olutta pitää hörppiä sormustillinen kerrallaan. Viskiä ei löydy mausta, vaniljaa kyllä. Skottiviski löytää tiensä makuhermoon vasta jälkimaussa. Oluttyyliä on kyllä vaikea tunnistaa, ipaksi en tunnista, ei nyt ihan barley wineäkään ehkä, kotikaljaksi liian vahvaa. Vähän liian erikoista toistuvaan nauttimiseen, kerta riittää. 330 ml, 14,5 %, 4/5
Lauantai-iltapäivän viiniksi tai olueksi siis valikoitui olutkellarin ylähyllyltä Sorin Chianti Classico -tynnyreissä kypsyttämä imperial stout. Väri on mustaa, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on tummia hedelmiä ja tummaa suklaata ja reilusti paahdetta. Maussa on enemmän paahdetta, kahvia, reilusti punaviiniä, hiilihapot auttavat erottamaan punaviinistä. Täydellinen lauantai-iltapäiväolut on löytynyt, toisaalta punaviinin ja oluen sekoittaminen ei tunnu mitenkään hyvältä. Ylähuuli välillä tarttuu lasin reunaa, makeuttakin on, aavistus vaniljaa sekoittuu makeuteen. Olut tuntuu välillä kuivaltakin, alkoholi lämmittää nielua maistumatta liiemmin. 33 cl, 11,5 %, 5/5
Olutkellarin perähyllyn tyhjennysurakan seuraavaksi pullolliseksi arvoin Mikkeller-panimon kaksoisveljen amerikkalaisen panimon imperial porterin. Olut on mustaa ja kaadettaessa aika liukasta. Tuoksu on salmiakkinen ja tummia hedelmiä. Maltaisuutta riittää maussa, salmiakki on mukana mukavasti. Tummat hedelmät eivät ole liian makeita. Kuplinta yllättää vähän. Hitaasti juotavaa ja vatsaan saakka lämpöä tuovaa olutta, jotain koukkua olisin odottanut, ehkä koukuksi kuitenkin riittää lopun paremman alkoholin viivähdys nielussa. 355 ml, 11,5 %, 5/5
Iso komea patenttikorkkinen olutpullo sisältää vaikeaa olutlajiketta tummaa lageria. Vaahtoaa mukavasti vaalealla vaahdolla, oluen väri on hitusen punaiseen taittuvaa tummaa ruskeaa. Tuoksu on makean paahteinen. Maku on paahteinen, jälkimaussa on katkeruutta, vähän kuusipuuta. Jotain liukasta kaakaota on myös hitusen mukana. Erikoinen hapokkuus tai joku mineraali pyörii maussa, onko se hyvää vai ei, vaikea sanoa. 3/4 litraa, 4,3 %, 3/5
Alkoholiton olut on vähän vaikeasti ymmärrettävä oluttyyli. Olvi lähetti maistiaisiksi oman alkoholittoman jouluoluen ja kesällä Mikkellerin olutpaketin sisältönä oli yksi alkoholiton stoutti. Päätinpä ottaa härkiä sarvista ja parittaa nämä kaksi.
Molemmat ovat ruskeita, vaahtoa on komeasti, Mikkellerissä erityisesti. Jouluolut tuoksuu maltaiselta, siirappisen makealta, houkuttelevalta. Beer Geek on kuivempaa ja se maistuu vähän liukkaan kitkerältä, jotenkin kikkailu tulee mieleen. Ei ole erityisen hyvää. Jouluolut on enemmän kotikaljatyyppinen. Mukana on vähän hiilihappoa. Oikein hyvää, joulupöytäkamaa on. Tartossa on osattu aina panna hyviä porttereita ja tässä on nyt nykytrendeihin sopiva versio. JO 0,33 l, 0,0 %, 4/5 FW 330 ml, 0,3 %, 2/5
Ravintola Pikkulinnulle pantu musta olut maistui Ruttopuiston hanasta. Vaahtoa vähän, tuoksussa on tummaa mallasta. Maku on syvän maltainen, jostain pilkahtaa salmiakkia. Maku on yksinkertainen, ei yllätyksiä. Makeutta on vain taustalla, paahteisuus on mietoa. Kevyt ja ohut, mutta makua on, voimakkuus antaa itsensä ilmi tuopin loppupuolella. 0,5 l, 7,0 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
