Medobeer Braggot Drink of Legends Honey Stout

Kokosin uuden grillin, aika monta osaa siinäkin oli. Päätin palkita uurastuksen olutkellarin antimilla ja olihan siellä vielä yksi Bratislavan joulutorin hunajakojusta ostamani slovakialainen olut. Olut tuoksuu paksusti, vähän sekava kombo, lakritsia, mallasta ja vähän tuhkaa. Aika ohuelta olut vaikuttaa, mutta tumman ruskeaa ja melkein mustaa se on. Eipäs olekaan yhtään liikaa hunaja, vähän jää ainakin alkuun sitä kaipaamaan, aika tuhkaista tai kuivaa, mutta maltaista. Kokonaisuus ei ole ohut, vaan mieluummin täyttävä. 330 ml, 5,8 %, 4/5

Dougall's Crazy IPA Cryo + Hazy

Chuecalaisen olutravintolan kylmäkaapista nappasin espanjalaista apina-ipaa. Olut tuoksuu hedelmäiseltä humalalta. Vaahto on heikko. Väritys on vähän harmaaseen taittuvaa keltaista. Erilaisten pihankunnostustöiden jälkeen maistelin olutta takapihan terassilla. Sitruunaisuutta ja hedelmiä, reilulla humalakattauksella, maku on kaksiteräinen, vähän pientä tuhkaisuutta. Etiketissä mainitaan YCH 301 Trial -humala. Humalaisuus ja sitruunan jää mukavasti poreilemaan jälkimakuna, mukaan pulpahtaa hitusen puumaisuutta. 60 IBU, 6 EBC, 33 cl, 7 %, 4/5

Ridgeway Bad King John Very Fine English Porter

Goodmanin Alkosta löytyi brittiportteria. Huonon kuninkaan olut on mustaa samettisella vaalealla vaahdolla. Tuoksussa on paahdetta ja kahvia. Maku on erityisen pehmeä, paahde on lempeää, pientä humalaa. Sen verran ohutta että tekee mieli ottaa isoja hörppyjä, sopisi hienosti englantilaisen pubin hanaan. Jälkimaussa on sopivasti tuhkaisuutta, sellaista tasaisesti palaneen takan kevyttä tuhkaa. 500 ml, 5,8 %, 4/5

Anderson's Mr. Peanutbutter

Virolainen stoutti kaatui lasiin ohuenoloisena ruskeana, lasissa väri oli kuitenkin aika mustaa. Tuoksui heti maapähkinävoille. Kovasti oli hiilihappoa kuohumassa, joten vaahto katosi nopeasti. Ensihörpyssä tuoksuu ja maistuu tuhka. Mihin se maapähkinävoi katosi, no kyllähän sitä vähän kuivuuden takaa löytyy. Tarkempi etikettiin tutustuminen paljastaa että nimestään huolimatta tässä ei olekaan maapähkinävoita vaan paahdettua pähkinöitä ja suolaa, se jotenkin selittää kuivan tuhkaisuuden. Jotenkin sekava kokonaisuus, suolaisuus ei miellytä. 0,33 l, 5,9 %, 3/5

Panimoyhtiö X India Pale Ale

Alkosta nappasin jyväskyläläisen IPAn. Olut on ohuen näköistä vaaleanruskeaa ja vaimeasti kuohuvaa. Tuoksuu simalle ja sitruunalle. Maku on alkuun kuivan tuhkainen. Humalaisuus on aika suoraa tai jopa raakaa. Jälkimaku toistaa alkumakua. 330 ml, 5,6 %, 3/5

Põhjala Peel and Bean Imperial Porter

Peetri Selver on vakiokauppapaikka matkalla Tartoon, sen virolaispainoitteisesta oluthyllystä löytää aina jotain uutta. Tällä kertaa valinta osui mustaan ruisportteriin, jota on maustettu kaakaopavuilla ja appelsiininkuorilla. Tuoksussa on paahdetta. Maku on voimakas ja vahva, paahteisuus kääntyy vähän tuhkaiseksi, appelsiini tuo vain hiukan makua, ehkä hieman makeutta, tummaa suklaata. Kuivuus yhdistyy kaakaoon ja paahteeseen, kitkeryys ei tuo lisäpisteitä. 330 ml, 8,5 %, 3/5

Takatalo & Tompuri Kaski Kauraporter

Tumma olut kaatuu lasiin reilujen kuohujen saattelemana,  tuoksu on muhkean paahteinen. Tuoksu asettaa odotukset korkealle. Maku on kireämpi, vähän hiiltyneempää paahdetta. Aika kuivaa, vähän tuhkasta, hiilihappo kutittelee, vähän rauhallisempaa oli  odotuksissa. Kahvisuus on sellaista työpäivän aikana kuppiin jäänyttä mustaa  ja kylmää. 33 cl, 5,0 %, 3/5

Nilkko Korra Black IPA

Mäntyharjulainen musta palokärkiolut kuohuaa tyylikkäästi vaaleanruskeana. Tuoksuu mäntymetsä ja joku on sieltä näköjään polttanut niitä mäntyhalkoja mökin saunan kiukaassa ja tuhkalaatikosta sitten pöllähtää vähän tuhkaakin. Maku on paahteinen, ensihörppy on stouttimainen. Seuraavat hörpyt kertovat humalaisempaaa tarinaa, tuoksu toistuu makuna. Vähän kahviakin on lorahtanut mukaan. Pullollisen ostin Hämeensaaren CM:n Pien-kaapista. 0,33 l, 5,5 %, 4/5

Nokian Keisari Premium Stout

Nokialainen tölkillinen kertoo että se on irlantilaistyyppinen musta pintahiivaolut. Mieleen tulee nopeasti Guinness, mutta tämä on vähän vahvempaa. Väri on mustaa ja vaahto on komeasti valkoista. Tuoksu on makean paahteisen maltainen. Maku paljastaa kuivemmaksi, vähän tuhkaa jopa. Maussa on sopivasti makeaa mallasta, silti sopivasti katkeruutta. Kyllä tämä kelpaa. 0,33 l, 5,5 %, 4/5 

Someron Somerolut Savuisa Olut

Kotimaan matkailun avartamaa kotimaista oluttarjontaa jouduin maistelemaan takaterassilla, kun pienen lenkkeilyn jälkeen aurinko pakotti jäämään nautiskelemaan paisteesta. Somerolainen olut sihahti jämäkästi ja yllätti kun väritys olikin mustaa. Somerolainenhan olikin stouttia ja vaahto oli sen mukainen tyylikäs kermamainen hattu oluen päällä. Tuoksussa on mallasta ja tuhkaa. Hiilihappoja on reippaasti, maku on mieluinen tuhkainen kuin savuinen, mutta toimii tämäkin. Rauhallista makeutta on sopivasti. 0,5 l, 5,5 %, 4/5

Sakiškių Alus Pancho Chipotle Porter

Liettuan Kaunasin jättimäisen Akropolis-ostoskeskuksen vierestä löytyi pieni olutkauppa, Gero Alaus Parduotuvé. Sieltä valikoin muutaman liettualaisen oluen matkamuistoksi. Ensimmäiseksi maistoon pääsi Porteris Su Cipotle. Väri on lasissa mustaa, kaataessa raskaanoloista ja tumman ruskeaa. Tuoksu on suklainen. Vilnalainen portteri vaahtoaa kaadettaessa reilusti, mutta hetken päästä vaahto on kadonnut. Tummien oluiden juomalämpötila on makuasia ja toisaalta sen saavuttaminen voi olla taidetta, nyt onnistuin hienosti, tunti jääkaapissa tuotti sopivan suutuntuman. Maku on kuiva, reilusti kaakaomainen ja savuinen. Chiliä ei ikävä kyllä erityisesti löydy, suklaista paahdettua mallasta on. Makeus katoaa savun taakse. Jälkimaussa on kuivaa chiliä. Olut on tehty yhteistyössä vilnalaisen mexicolaisravintolan kanssa. EBC 192, 53 EBU, 330 ml, 6,5 %, 4/5

Prykmestar Schwarz

Illan pikainen lavuaarin ostosreissu Tampereen Bauhaussiin vaati rauhoitusta. Musta olut Vakka-Suomesta teki rauhoittamiseksi kaikkensa ja kyllähän hyvä olut aina rauhoittaa mieltä. Tuhkainen mustalager maitokauppaolueksi oikein nautiskeltava. Mallasrunko on tuhti, maussa on nahkaista lakritsaa. Jälkimakuakin on, mallasta. Oluen ostin Lidlistä, toisenkin voin ostaa, on kyllä miellyttävä olut. 50 cl, 4,5 %, 4/5 

Volkan Santorini Blonde

Blogistin lomankeskeyttäjä löytyikin sitten Skopeloksen yläkaupungin kapeiden kujien kätköstä bongatusta herkkukaupasta, jossa on viinien, oliiviöljyjen, saippuoiden ja muiden herkkujen joukosta löytyi pieni jääkappi, jossa mehujen joukossa olikin muutamia kiinnostavia vihreitä pulloja. Kreikkalainen ennenkokematon pullo oli pakko ostaa ja nauttia pikimmiten hotellihuoneen parvekkeella päivän viilennykseksi. Etiketissä sanotaan että olut on Lava Rock Filtered. Tuoksu on voimakkaan pilsnerinen, katkeroa. Olut on maustettu hunajalla, sen huomaa pian jo tuoksussakin. Maku on sitruksinen. Aika erikoista, pilsneriä, jossa on hunajaa ja sitruunaa. Tuskin kyse on laavakivisuodatuksesta, mutta jotain tuhkaa on maussa myös, hiilihapottumuus vähän lisää tuhkaisuutta. Tuhkaisuus alkaa häiritä, kun helteisessä ilmassa olut lämpenee nopeasti, mutta mukavaa vaihtelua. 33 cl, 5 %, 3/5

König Pilsener

Turun jokilaivojen aurinkoannoksen jälkeen Kaskenkatu 1 eli Uusi Apteekki tarjosi varjoa ja saksalaista pilsneriä. Kyllä pilsneri on hyvää. Pehmeys kääritään ensin sopivaan kitkeryyteen, joka on sitten valmis nautittavaksi. Kaskenkadun ylämäkeä ihmetellessä tulee tietysti yksityisetsivä Jussi Vareksen tuttavan viimeinen toivomus mieleen: käyttäkää tuhkani auttamaan mäen ensimmäisiin liukkaisiin juuttuneen auton ylöspäin pääsyä. Tänään tosin Vareskin taisi olla kesäisemmissä postauksissa, epäilen jotain ravintolalaivoista tai pizzeria Niskaa.  Pehmeä olut huutaa seuraajaansa, eräs arvostettu asiantuntija sanoi yhdestä oluesta että ensin makea, sitten vahva ja sitten tulee uudestaan jano. Viimeinen ja vähän ensimmäinenkin arvio sopii tähänkin.  0,5l, 4,9%, 4/5