Pühaste Pipeworks Two Suns DDH Double IPA

Tarton matkamuisto kaatui tuoppiin aurinkoisena ja sameana kultana, vaahto kruunasi IPAn valkoisella. Hedelmäisyyttä on tuoksussa, maussa on lempeää ananasta, sitruunaa, appelsiiniä ja greippiä. Trooppinen maku täydentyy humalien jämäkällä selkärangalla. Jälkimaku on tiivis, humalainen ja lempeä, vähän alkoholin lämmitystä. 0,33 l, 8 %, 5/5

Linden Three Amigos Neipa

Raumanreissun matkamuisto kelpasi salibandyilyn palautusjuomaksi. Neipa on vaalean keltaista, aika läpinäkyvää, vaahtoavaa olutta. Tuoksussa on makeaa etelän hedelmäkattausta, ananasta. Maku on trooppista hedelmää, pehmeästi. Maku ei ole ohut, vaan mieluuminkin tiivis, ehkä vähän yksiulotteinen, mutta silti täyteläinen. Taustalla on vähän kalkkia. Hiilihappoja on ja makeutta löytyy sopivasti. 33 cl, 5,5 %, 3/5

Olvi Winter Ale Slippery Slopes From Iisalmi

Olvin lahjalähetys tupsahti viime viikolla ovenpieleen. Nyt kassissa olleista oluista kiinnostavampi eli Pint Pleasen äänestyksen voittanut scotch ale -tyyppinen brittiolut on maisteltavana. Olut kaatuu kastanjanruskeana lasiin ja päälle muodostuu brittipubeista muistuttava tiivis kestävä voimainen vaahto. Maku on runsaastijuotavan oloinen, sellainen työpäivän jälkeinen pubituoppi, josta vaahtomuodostelman joutuu nuolaisemaan ylähuulesta pois. Tuoksu on maltainen, lievää katkeruutta. Maku on makeampi, maltainen ja sopivan humalainen. Miellyttävä ja helpostiuppoava olut on mainio lisäys Olvin olutsuoralle. Valmistaudun lisäostoihin, kunhan olut löytyy lähimarketistani, 0,5 l, 5,0 %, 4/5

RPS Scissors Indie Pale Ale

Kivi-paperi-sakset-arvontaa ei tarvittu kun arvoin tämän oluen kaupan hyllyltä ostoskärryihin. Jonkun verran on tullut luettua hyviä arvioita tästä kuopiolaisesta panimosta. Etiketissä sanottiin että oluen maustamisessa on käytetty verigreippiä, joten olut näytti heti vähän punertavalta. Vaahto on tiivis valkoinen kerros, joka kestää oluen juomista. Tuokussa on hedelmäisyyttä, maku korjaa hedelmäisyyden suunnaksi greipin eli tietysti piti sanoa että verigreipin. Humalia on reilusti, kuivuutta riittää. Verigreipit kantavat makua pitkälle ja pitkään. Greippisyys hallitsee. 330 ml, 5,4 %, 4/5

Donut Island Brewing Frisco Disco

Helsinkiläisen pienpanimon San Franciscoon viittava IPA juhlisti liigakauden alkua. Olut on kuplivaa, oranssia ja päälle muodostuu kirkkaan valkoinen tiivis ja kestävä tyylikäs vaahto. Tuoksussa on jotain erikoista turvetta ja sitrusta. Maku on sitrusta, suutuntuma on jotenkin liukas. Pieni outous alussa, mutta se vaihtuu erikoisuudeksi ja sitä kautta kiinnostavaksi. Alkuun olut tuntui vähän vaimealta, mutta pikkuhiljaa maku täytelöityy, turve muuttuu vähän savuiseksi. Humalat ovat rittävät. Onko tämä oikeasti näin hyvää, täytyy ostaa Alkosta toinenkin. 70 IBU, 9 EBC, 330 ml, 6,2 %, 5/5

Lapin Panimo Hanki Spring Bock

Keväinen bock on aika talvisesti tai realistisesti nimetty Hangeksi. Tuoksu on lämpimän hedelmäinen, väri on rehdin ruskea. Vaahto on kellertävä tiivis hattu oluen päällä, tyylikästä. Maku on hedelmäinen, humalainen, puulastuinen ja pehmeä. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä keväällä, jos on hankikanto. Kyllä tämä Hanki kantaa, makua on reilusti ja se on mukavan pyöreää, lopuksi humalat tarttuvat kielenkannattimiin mukavasti. Yleensä bockit vähän arveluttavat, mutta tämä kyllä uppoaa.  Jotenkin aidon oluen tunnelma välittyy pienellä rosoisuudella. 330 ml, 6 %, 4/5

Mikkeller Vesterbrown Ale

Mikkellerin ruskean oluen nappasin Alkosta ihan heräteostoksena, mitenkähän nyt käy jatkossa kun menee maitokauppaan? Kotona sitten aloin ihmetellä että mitäs olutta tämä nyt on nimeltään, kun sekavasti kuvitetusssa etiketissä lukee vain Mikkeller. Pieni internet-seikkailu selvensi että kyseessä on Vesterbrown Ale tai Vesterbro Brown Ale. Vaahto on hieno, tiivis ja kestävä. Tuoksu on kukkainen ja humalainen, ei ihan vastaa oluen väritystä. Maku on vähän maltaisempi, mutta kuivat humalat ovat esillä edelleen, yllättävää. Paahteista ja aika paksun tuntuista, pientä hiivaisuutta ja humalia vielä, eli aika hienosti on melkein koko makukirjo esitelty. 330 ml, 5 %, 4/5

Schneider Weisse TAP 6 Mein Aventinus

Münchenin parhaan panimon tai panimoravintolan tumma ja vahva vehnäolut on hyvää. Väri on  mahonkinen ja tuoksu on kypsän hedelmäinen, lievästi hiivainen. Vaahto on täydellisen tiivis ja kestävä, kaunis. Maku on täyteläinen, lievästi banaaninen, vähän makea, mausteinen. Jälkimaku onkin oikeastaan vähän hapan, toisaalta makena tuntuvat röyhtäykset eivät haittaa yhtään. Onpahan olueeseen saatu tasapainoisesti vähän kaikkea. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Alkosta ostin ja ostan kyllä toisenkin. 0,5 l, 8,2 %, 5/5 

La Trappe Trappist Quadrupel

Lauantai-iltapäivän olut oli tarkoitettu grillivahdille, mutta sade laittoikin suunnitelmat uusiksi, uunivahdillekin olut kyllä sopii. Hollantialainen mantelinkuorenvärinen olut kerää tiiviin lyhyen vaahdon. Shamppanjapullon ja -korkin alle pakattu olut tuli nautittua jääkaappikylmänä, olut tuoksuu hedelmäiseltä, vähän nallekarkiltakin. Maku on voimakas hedelmäinen mallas, etäinen rusina, hiilihappoinen, ei niinkään alkoholinen. Makeus on miellyttävää.  Ei tämä grillaukseen olisi edes sopinut. Mukavan lämmin tunnelma  oluesta syntyy ilman grilliäkin. Makeanhappama olut löytää nielun helposti. Todella hyvää, pehmeää, mutta toinen pullollinen sitten aikaisintaan  ensi kuussa. 75 cl, 10 %, 5/5

O'Hara's Irish Stout

Irlantilainen stout on mustaa pehmeyttä. Vaahto on tiivis, mutta se katoaa nopeasti lasin reunalle ujoksi renkaaksi. Tuoksu on kahvinen ja vähän makea. Maku on paahteinen ja vähän Kulta Mokkaa. Jälkimaku on pitkä, miellyttävällä tavalla kuiva, makeus on sellainen puoli teelusikallista sokeria kahvikuppiin, Nyt tuli kyllä epävarmaa tietoa, kun en muista koska olisi tullut kahviin sokeria laitetua, täytyypä testata joskus.  Välillä tätä olutta hörpätessä pelottaa että ei kai vaan ole vetistä. 330 ml, 4,3 %, 4/5

Sonnisaari Raippa Rye IPA

Oluthuone Leskisessä, Oulussa, oli ihan pakko maistaa oululaista raippaa. Leskinen oli perjantai-alkuillasta mukavan täynnä porisevia oululaisia. Nerokkaasti nimetty olut on mukavan ruskean oranssia ja tuopin pinnalle muodostuu kiinteä tiivis vaahtohattu. Oluen maku on vahva, tuntuu vatsaan saakka. Ruiskohan tuo mukavaa makeutta, humalaa on juuri täsmällisen sopivasti, en muista parempaa ruisipaa. Voisikohan raippaa alkaa käyttää RuisIPAn yleisnimenä, case Olavi kun on nyt juuri pinnalla. Jälkimaussa on pientä sekavuutta, mutta aluksi tuntuva pehmeys jää mieleen ja humala kieleen. Sonnisaari merkitään muistikirjaan aika boldattuna. 0,5 l, 7,5 %, 5/5

 

Blanche de Namur

Ranskalaisen Ruotsin kuninkaan vaimon mukaan nimetyn belgialaisen oluen taisin ostaa Virosta ja Halloweenin aattona huomasin että samaa olutta löytyi suomalaisen koti-S-Marketin hyllyltä. Olut on täyteläistä, väriltään oljen keltaista, sameaa, vaahto tiivis eli hieno. Maussa on sitruunaa ja jälkimaku on mausteista, mausteita huonosti tuntevana voisi joku sanoa että pippurista, mutta korianterista kertoo perhepanimon kotisivut. Yllätys, mutta jotain valjuutta lymyilee maussa. 0,33l, 4,5%, 4/5 

To Øl Cloud 9 Wit

Mahtavan tiivis ja kestävä vaahto on tanskalaisessa Wit-oluessa. Humalointi peittää vähän muita aromeja, mutta pientä sitrusta on maussa kuitenkin. IPA-wit on vähän hiivainen. Makua on selkeästi maitokauppatarjontaan sopimattoman paljon. Kuivuutta tai terävyyttä on vähän liikaa. 

33 cl, 4,6%, 4/5

Mikkeller Jackie Brown

Jackie Brownin reseptilääkkeeltä näyttävän etiketin takaa paljastuu ensin voimakas humalan tuoksu. Sitten lasiin kaatuu tumman ruskeaa paksuhkoa olutta, jonka päälle jää pitkäkestoinen tiivis vaahto. Maku on voimakkaan humalainen, mutta paahteinen ja jos haluaa niin vähän kahvia ja lakritsia. Etiketissä sanotaan, että tätä ei saa nauttia hattu päässä. Kuiva kallioinen kesäinen metsä, jossa aurinko paistaa ja pihka tuoksuu, ehkä kohta saunaan ja uimaan... Mistä toi nyt tähän tuli, hyvää on. 330 ml, 6%, 5/5 

Kiitoksia olut-menttorilleni Jannelle tästä nautinnosta.

Murphy's Irish Stout

Kouvolan Holvi Barissa taas jokamarraskuiseen tapaan nautittiin yksi olut, irlantilainen Stout. Tummaa ja kaatamisen jälkeen maltoin odottaa että väri tasaantuu ruskeasta mustaksi. Vaahto on tiivis, mutta maku on lievän salakavala. Ensin tummaa, sitten vetistä lopuksi jälkimaku palkitsee, tumma olut pitäisi varmaankin aina juoda mieluummin liian lämpimänä kuin liian kylmänä. Tuopin  loppua kohden maku paranee. 

500 ml, 4%, 3/5