Kimito Mehu Juicybrew Trouble Kveik Black IPA

Lauantai-iltapäivän olueksi valikoitui Alkosta löytynyt black ipa. Lasiin kaataminen keskeytyi nopeaan hörppyyn, kun kuohuminen kiihtyi liian nopeasti. Komea tiiviskuplainen vaahtohattu siitä syntyi mustan oluen päälle. Tuoksussa on paahdettua mallasta ja katajaa. Maku on tasapainoinen, maltainen, humalainen, olisiko mustaherukanlehti joka tuo vähän maanläheisyyttä. Hiilihapot kutittelevat kitalakea. Täytyy ostaa toinen samanlainen, bipaa ei ole koskaan liikaa tarjolla. 0,33 l, 6,5 %, 5/5 

Mikkeller Porter

Olukellarin kätköistä nappasin vuosikymmenenpäätösolueksi tanskalaisen, Belgiassa pantun, mustan portterin. Vaahto muodostui komeaksi samettimaiseksi raskaanoloiseksi ruskehtavaksi matoksi oluen päälle. Mikkellerin valikoimaan tämä tuntuu kovin tavalliselta oluelle, mutta perusjuttukin onnistuu Mikkelleriltä. Tuoksu on yrttinen, paahteinen, makea, jopa konjakkinen. Maku on tasapainoinen ja rauhallinen, paahteisuutta ja vähän kahviakin. Maussa täyteläisen paahteisuuden jälkeen pilkistää sitruunaista terhakkuutta, mikä tekee oluesta jännittävämmän. Olut pelkästään paranee juotaessa. 330 ml, 8 %, 5/5

Mikkeller Raspberry Blush

Vaaleanpunainen olut on pantu Mikkellerin San Diegon panimolla Kaliforniassa. Väri tulee varmasti vadelmista, sillä sen verran on vadelman makua ja tuoksua. Berliner Style Weisse lukee tölkin kyljessä ja lisätietona on että mausteena on käytetty vadelmia ja kahvia. Kahvin makua ehkä löytää nielaistessa, jos tietää sellaista etsiä. Onhan tämä ihan tasapainoinen vadelmamehu pienellä poreella. Mukavan lievän hapanta, mutta jostain syystä hampaissa tuntuu jotain tahmeaa. Tölkin pohjalta kaatui mukaan vähän sameutta, mutta maku pysyi samana, väri vaihtui pinkimmäksi. Eihän tässä mitään vikaa ole, mutta en usko että tähän palaisin. One pint, 4 %, 3/5

Saimaa Brewing Co Pils Lager Brewer's Classic

Saimaa Brewing Co lähetti laatikollisen olutta, aika ison vieläpä. Laatikossa oli useita oluita, joten toimeen on tartuttava heti. Pienen sadekuuron raikastamalla terassilla maistelin panimon uudistuneen etiketin sisällä olevaa Pilsiä. Väritys on kirkkaan kellertävän kultainen, vaahto on ohut, mutta viipyilevä. Tuoksussa on vähän puumaisuutta. Maku on tasapainoinen, ruohoa on ja maltaita. Humalointi on kunnollista, kyllähän tästä tulee mieleen Pilsner Urquell. Jälkimaku on myös aitoa pilsneriä, oluesta pitää joka kulauksella enemmän. Täyteläisyys tuntuu pitkään. Onneksi paketissa oli toinenkin tällainen, ikävä kyllä se ei mahtunut jääkaappiin. Lasin pohjan nähtyäni, nostin vielä pykälän pisteytystä.  500 ml, 4,2 %, 5/5

Sonnisaari Humalaja IPA

Oululainen Sonnisaaren panimo on jäänyt mieleen vierailusta Oulun Oluthuone Leskiseen ja tietysti oivaltavista oluiden nimistä. Humalajan etiketissä on Himalajan kuva, se varmaan kuvastaa humaloiden määrää oluessa. Väri on samea oranssi ja vaahtoa löytyy vähän, mutta se sinnittelee mukavasti. Tuoksu on hedelmäinen. Makua voisi kuvailla pehmeäksi, puhtaaksi ja tietty havuisen humalaiseksi ja hedelmäiseksi. Sitruunat ja muut hedelmät tuovat reilun hedelmäisen maun, joka täydentyy sitten reilun ja pehmeän humalaisuuden miellyttävään kokonaisuuteen.  Etiketti kertoo valmistuksessa käytetyn ohramaltaan lisäksi kaurahiutaleita ja vehnämallasta, liekö niissä pehmeyden salaisuus. Alkossa käydessä pitää tarkkailla huolella että Humalajan kokoluokassa oleva niin tasapainoinen olut vaan pääse jäämään hyllyyn. 330 ml, 6,7 %, 5/5

Troost Springsour

Amsterdamista tuli tietysti hankittua matkamuistoja. Yhden mukana ostin De Bierkoningin hienosta olutkaupasta oikein lasinkin ja sen pullollisen maistelen muistellen Amsterdamin tuoksuja ja oluita. De Bierkoningissa oli oikein omat hyllynsä amsterdamilaisille oluille. Springsour on samean  vaaleankeltainen, heikkovaahtoinen olut. Tuoksu ja maku on sitruunainen eli reilusti hapan, mutta silti hedelmäinen. Välillä vähän pullahiivainen tunnelma pöllähtää esille. Mukavasti tasapainoisesti hedelmä tulee ensin, sitten jälkimaussa hapanta. Kevääseenhän tällainen sopii mainiosti, sovitaan että se alkoi eilen, kun lumisateet olivat loppuneet. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Schneider Weisse TAP 6 Mein Aventinus

Münchenin parhaan panimon tai panimoravintolan tumma ja vahva vehnäolut on hyvää. Väri on  mahonkinen ja tuoksu on kypsän hedelmäinen, lievästi hiivainen. Vaahto on täydellisen tiivis ja kestävä, kaunis. Maku on täyteläinen, lievästi banaaninen, vähän makea, mausteinen. Jälkimaku onkin oikeastaan vähän hapan, toisaalta makena tuntuvat röyhtäykset eivät haittaa yhtään. Onpahan olueeseen saatu tasapainoisesti vähän kaikkea. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Alkosta ostin ja ostan kyllä toisenkin. 0,5 l, 8,2 %, 5/5 

Thornbridge Chiron

Remontointi kääntyy loppua kohden, tänään oli vuorossa tapetointi, kyllä oli pakko jo saada yksi olut blogitukseen. Thornbridgen panimo ei yleensä ole huteja lyönyt tai pannut. Chiron American Pale on vaalean keltainen, laiskasti vaahtoava hedelmäinen olut. Tuoksussa on rutkasti hedelmiä ja vähän hiivaa. Maku on sitten eksoottisia hedelmiä mitä niitä onkaan, sitruunaa, greippiä ja makeita pehmeitä karkkeja. Sitten lopuksi posket täyttyy kuusenhavujen vienosta pihkaisuudesta. Tasapainoinen olut täyttää mukavasti koko makuaistin. 330 ml, 5 %, 5/5

Laitilan Kukko Helles

Blogin 900. olut on kotiterassilla nautittu tyylikkään sininen Kukko, Helles. Tuoksu on neutraali, väri on paksun oranssi, tyylikäs sekin. Laitilan perusmultaa ei ole mukana ollenkaan, mikä on hyvä juttu. Aika raikasta ainakakin aluksi, humalat jäävät poskiin ja makeus on sopivaa. Lopussa raikkaus vähän katoaa. Maistuu pehmeältä. Tasapainoinen kesäolut, ehkä kaupasta voisi toisenkin vielä ottaa maisteluun. 50 cl, 4,7 %, 3/5

Caulier Gluten Free Triple

Vauhdikkaan työviikon päätti lenkki ja sauna, saunakaljan jälkeen sitten pieni hiljentyminen erikoisoluen seurassa. Gluteenittomat oluet eivät ole erityisesti sykähdyttäneet, en oikeastaan edes tiedä mitä gluteiini on, mutta olueeseen se näyttää sopivan. Belgialainen triple tuoksuu pelkästään hedelmältä, olisiko mangoa. Auringonvalossa täydellisen oranssi oluessa maistuu ensin hiiva, sitten toisella hörpyllä hiiva on kadonnut. Speciaaliolut maistuu mausteiselta hedelmältä, appelsiinia, minttuakin, alkoholi  tuntuu vatsassa saakka, mutta jotenkin niin miellyttävästi. Makeus tasapainottuu runsaan makupaletin alle. Eiköhän tämä ole paras gluteiiniton olut, jota olen maistanut. Etiketti ja gluteiinittomuus laittoivat kyllä odotusarvot aika alhaalle, olut vaan ylittää riman niin paljon ylempää. Terassi, takanaoleva lenkki, sauna, auringonpaiste, perjantai ja hyvä olut! 33 cl, 9 %, 5/5

Sierra Nevada IPA Hop Hunter

Amerikkalaisen huippupanimon IPAssa on käytetty humalaöljyä. Väritys on oranssi ja oluen päälle muodostuu kirkkaan valkoinen pitsittävä vaahto. Olut palkitsee mukavasti tietokoneasentajaa humalaisella maulla, tuoksussa on enemmän hedelmää. Alkuun maku tuntuu vähän lyhyeltä, mytta kyllähän parin hörpyn jälkeen humalat ovat täyttäneet kitalakea myöten suun. Oluen ostin tartolaisesta olutpuodista, olisikohan pitänyt ostaa kaksi. Maku on toiseen pullolliseen houkutteleva, mutta jotenkin liian turvallisen tasapainoista. Olisi vääryys sanoa vetiseksi, mutta jotain sellaista, humalaöljykö on syyllinen. 60 IBU, 12 fl. oz., 6,2 %, 4/5

Orval (Olutblogistien yhteispostaus)

Olutblogistien yhteispostauksena on vuoden lopuksi kunnioitusta herättävä belgialainen trappistiolut Orval. Orval tuoksahtaa hiivaiselta ja hedelmäiseltä. Väritys on samea kupari ja vaahto on vahva ja kestävä. Hiilihapot poreilevat ja maku on kuiva, omenasiiderimäinen. Joskus on tullut tehtyä kotiomenaviiniä ja kaukainen mielikuva siitä  iskeytyy aivoihin. Jälkimaussa on vähän pippuria ja täyteläistä painavuutta. Maku on kyllä moniulotteinen, tasapainoinen ja nauttimishetki on rauhallisuuteen pakottava. Oluen sain onneksi joulupukilta, sillä paikallisesta Alkosta ei Orvalia löytynyt ja Alkon verkkokaupassakin toimitusaikataulu valahti vuoden 2017 puolelle. 0,33 l, 6,9 %, 4/5

Mukana yhteispostauksessa ovat
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Pyynikin Vahvaportteri

Päivä turistina Tampereella -kierros koukkasi Sokoksen Alkon oluthyllyn kautta ja sieltä ostoskoriin poimin paikallisen mustan portterin. Tuoksussa on vähän lakritsaa. Maku on lempeä. Paahteisuutta on mukavasti ja makeus pysyy aisoissa. Jälkimakuna sitten pientä humalaa, joka jättää makeuden keskelle mukavaa pisteliäisyyttä. Sanotaan että nyt on tasapainoinen olut. Etiketti on sekava kuten hetkeksi internetin sekoittanut (?) sotkukuva. EBU 38, 0,33 l, 7,5 %, 5/5

Garún Icelandic Stout Nr. 19

Islantilainen stout on mustaa ja maltaista. Olutverkko kertoi Helsinkiläisen Urhon pubin portteri- ja stoutpäivistä ja jutun kuvituksessa näkyi olevan tutunoloinen pullo, pieni pengonta olutkellarissa osoitti että kyllä sieltä yksi islantilainen olut löytyi, ei kylläkään juuri sama mitä saisi maistella Urhossa. Sen verran hyvältä olut kuitenkin näytti että maistaahan sitä piti. Alkoholi lämmittää, maku on tasapainoinen ja lämmin. Kemiantunneilta tuttu käsite kylläinen neste tulee mieleen, kun vähän siirappinen tai öljyinen olut putoaa hitaasti nieluun. Hitusen on liikaa makeaa luumua, pullon loppua kohden on pakko hidastaa tahtia.11,2 fl oz, 11,5 %, 4/5

Oakham Ales Citra

S-Marketin oluthyllyssä Citra-oluen etiketissä oleva humalamörkö hypnotisoi tähän ostokseen. Olut on maitokauppaoluiden aatelia, tasapainoinen ja runsas. Greippinen ja jotenkin pilsnerimäinen tuoksu tasaantuvat makuhermoissa pehmeäksi katkeruudeksi. Väritys on kirkkaan perusolutmainen. Humalan maku kertyy aistittavaksi poskiin ja valuu sieltä nieluun ja vatsaan saakka. Sopisikohan tämä grillimakkaran kanssa, tai no minkä kanssa tämä nyt ei sopisi. 500 ml, 4,6%, 5/5

Liefmans Cuvee Brut

Glögiostoksilla Alkossa eksyin jostain syystä oluthyllylle, siellä hyllyn päädyssä ollut käärepaperiin kiedottu shamppanjapullo hyppäsi mukaan. Muistan juoneeni tämän belgialaisen panimon toista jouluolutta aiemmin, Glühkriek piti lämmittää, mutta tämän join ihan viileänä. Onhan tällainen kriek-olut shamppanjapullossa aika kaukana perinteisestä käsityksestä oluesta, mutta kyllä tätäkin glögin sijasta maistelee. Väri on tumma, taittaen punaiseen. Maku on vahvan mehumainen, kirsikkainen, täyteläinen makeus peittää väitetyn happamuuden tasapainoisesti, hiilihapot muistuttavat että oluesta tässä on kysymys. Alkoholi laittaa korvat lämpiämään. Kyllä oluita on erilaisia! 37,5 cl, 6%,4/5

Texas Ranger Chipotle Porter

Pihvingrillauksen valmisteluoluessa oli chilit jo valmiina. Tanskalainen Mikkeller on maustanut Portterin chipotlella. Olut mustaa ja raskasliikkeistä, kellertävä vaahto katoaa pikaisesti. Suklaata ja vähän kahvia ja savua, olisiko jossain vaiheessa tervaakin ollut panopuuhissa lähistöllä. Chili on ovelaa, ensin ajattelee että eihän tässä maistu ollenkaan chili, hetken kuluttua huomaa mukavan pikkupolttelun kielessä ja kidassa. Tasapainoisen oluen nauttii mielellään.

330 ml, 6,6%, 5/5

Almogāver Hop & Roll

Barcelonan Gracian Placa Del Solin vieressä olleessa supermercatissa olikin hieno olutvalikoima ja sieltä matkalaukkuun mahdutin 3 pulloa, niistä Hop&Roll on maistelussa grillivartiointitehtävissä. Barcelonalainen olut sopii hyvin aurinkovarjon alle, myös kotona. Olut ei sovellu juotavaksi suoraan porotuksessa. Olut on sameaa, oranssihtavaa ja tasapainoisen oloista, helppoa ja tekee mieli kyllä toista. Takaetiketissä on tekstiä myös suomeksi, voisikohan tätä alkaa odottaa myös Suomeen. Aurinko tulee mieleen. 33cl, 6,0%,5/5

Amarillo (IPA is dead)

BrewDogin humalaopetuspaketin kolmas oppipullo on vihreäetikettinen Amarillo. Amarilloa nautittiin lueskellen lahjaksi saatua Olutopas 2014 -kirjaa selaillen ja grilliä vartioiden. Amarillo on tasapainoinen, pyöreä, vähän sitrukseen heijasteleva olut. Vähän liian helpostijuotava, voiko enää pahemmin sanoa oluesta, heh. Tuoksu on voimakas ja maku on voimakkaan lempeä. 330 ml, 7,2%, 5/5

Nøgne Ø Two Captains

Nyyh, herkistyy kun ajattelee että tämä on ainoa kerta kun voi ensimmäisen  kerran maistaa tätäkin olutta. Jannen suosituksesta tämä norjalainen olut tuli hiivanäytteiden joukkoon. Tasapainoisesti rakennettu olut, jossa on mukavasti makeuden varjoa, havumetsän huojuntaa ja kuivaa jälkimakua. Pitäisiköhän sitä muuttaa Norjaan, voisi ostaa aina välilä keissillisen Øtä. Oluen nimi kai viittaa venäläiseen näytelmään/romaaniin, sen verran hyvää olutta on että harkitsin jo hetken sellaisen lukemista. 0,5l, 8,5%, 5/5