Anderson's Dank Sinatra

Tartolainen tripla-ipa on läpinäkymätöntä meripihkaa, joka kehittää tiukan valkoisen vaahdon pinnalleen. Helteen jatkuessa olut tuli nautittua takaterassin paahteessa grillin syttymistä vahtien. Oluen ostin panimon uudesta taproomista, tartolaisesta pienestä kellariravintolasta. Tuoksun arviointi kiersi humalaisuuden kautta hedelmäisyyteen. Maku on täyteläinen, vähän hedelmiä, enemmän humalia, alkoholi tuntuu, mutta se sotkeutuu täyteläisyyteen. Ei tämä mitään helle/janojuomaa ole, humalien tuoksu on voimakas ja maku myös, kääntyy mäntyiseksi. 0,33 l, 10,0 %, 5/5

 

Käbliku Hullumaja Puhvet

Hullujenhuoneen buffetti on virolaista ipaa vahvimmillaan. Ostin tölkillisen panimon taproomista eli Ihamaru-pizzeriasta.Väri on sameahko oranssi ja vaahto on kestävää ja valkeaa. Tuoksussa hedelmiä ja vähän hiivaa. Maku on kuten arvata saattaa, niin humalainen. Humalat kimpoilevat kielestä poskiin, alkoholikin vähän pilkistelee, makeuttakin on mutta se jotenkin katoaa humaloinnin alle. Humalapommin jälkimaku on pitkä ja voimakas. Äärimmäinen olut on, yksi kerrallaan riittää. 440 ml, 11,7 %, 5/5

Käbliku Summer Briis Sour Session IPA

Käblikun taproom-pizzeriassa maistelin aperatiiviksi happamampaa ipaa. Väri on hailakan keltainen, melkein vetistä. Vaahto käväisi vain. Tuoksussa on persikkaa, greippiä ja sitruunaa. Maku on raikkaan hapan. Hörppiessä maku vähän ohenee, humalat tuntuvat jälkimaussa. Etiketin hiekkarannalla lekotteleva auringonottaja antaa ymmärtää missä tämä pitäisi juoda. IBU 40, 440 ml, 3,5 %, 4/5 

Labietis Pipars Cayenne Red Ale

Mierontietä Riiassa kävellessä tietysti poikkesin Labietis-panimon taproomiin. Sieltä nappasin reppuun pari matkamuistoa, maisteluun nyt otin cayenne-pippurilla maustetun red alen. Väri on syvän kuparinen, vaahto on reippaanoloinen, vähän beigeen taittuva. Tuoksu on kuusimetsäinen, aika humalainen oikeastaan. Maku on humalainen, puumainen, kokonaisuus on vahva ja syvä. Ensihörpyn jälkeen jäin vähän ihmettelemään että missä ne chilit oikein on. Toisen hörpyn jälkimakuihin tutustuessa ei jäänyt epäselväksi että tässä on nyt pippuria mukana. Joka hörpyllä maku vaan paranee, makeus jää kyllä pippurin alle, mutta onneksi se on siellä taustalla. 0,5 l, 5,5 %, 5/5

Olutmylly Mylläri IPA

Maakuntakierroksen Tammelan varikkostopilla S-marketin vähän tyhjentyneeltä paikallisoluthyllyltä löytyi forssalaista ipaa. Olut on vähän sameaa oranssia ja vaahto on ok. Tuoksu lupaa rehtiä humalaa. Maku on yksinkertaisesti maukas katkero, pientä hedelmäisyyttä hörpyn alussa. Välillä tuntuu vähän ohuelta, vaikka makupaletti onkin vahva. Konstailematon kokonaisuus houkuttaa tunkeutumaan tulevaisuudessa panimon taproomiin. 440 ml, 5,0 %, 4/5

Sori & Kees We’ll Always Have Paris

Helsinginreissun ensimmäinen pysähdys osui oivaan paikkaan, Sori Taproomissa on huippuruoat ja olutvalikoimasta ei pääse valittamaan. Mahtavat soosit ja pikkunapostelut, isompia ruokia ei lounaaksi tullut kokeiltua, mutta idea tuli selväksi, hyvää on. Taateleita, kookosta, chiliä ja tonkapapuja lupasi tarjoilija. Aika viileänä tarjoiltiin, yritän malttaa, mutta ei oikein onnistu, vaikka ravintolan kulmapöydässä onkin kivan urbaanit näkymät. Väri on musta, vaahtoa ei ole. Tuoksu on kookosta. Maku on lievää kahvia ja reilumpaa kookosta. Jälkimaussa heiluu hennosti chili-lippu. Vahvaa on ja täyteläistä, olutmentori Jannen sanoin jälkimaku on mielipiteitä jakava. Lieneekö tonkapavut jotka aiheuttavat jotain sekavaa homeisen kanelin tunnelmia. Kokonaisuus on tasapainoinen, makuista, lämmin, kahvinen ja mutta vähän outo. 0,3 l, 9,5 %, 4/5