Salama Firestarter New England IPA

Espoolainen väritaidetölkillinen sisältää kaadettaessa sameaksi keltaiseksi muuttuvaa neipaa. Tölkin avauksen jälkeen nenään tulee voimakas tuoksu havunneulasista ja onhan siinä vähän hedelmiäkin. Vaahto on ohut valkea rengas lasin reunoilla. Maku on ensin jotenkin ohut, mutta täytelöityy vähitellen, sitrusta ja havuja. Havut vähitellen jäävät hörppiessä taustalle, hedelmät ehkä enemmän edustalla, mutta jotenkin ei löydy tarpeeksi kumpaakaan. Oluen jälken suussa maistuu jännästi poreilulta.  Sen verran on kyllä hyvää että pitänee napata Alkosta uusintamaisteluun. 440 ml, 7,0 %, 4/5

Pühaste Sära Berliner Weisse

Melko kirkkaan oranssi kuplii reippaasti ja muodostaa valkoista vaahtoa. Berliner weissen ostin tartolaisesta olutkaupasta. Tuoksu on jo tölkkiä avatessa voimakkaasti hedelmäinen, miellyttävä. Etiketissä kerrotaan että mukana on ananasta, papaijaa, passionhedelmää ja kookosta. Papaijan kyllä tunnistaa mausta, muut jäävät vähän varjoon. Aika hiilihappoista on.  Happamuutta on, mutta aika lievää. Pakko vaan todeta että onpahan aika hyvää ja etiketti on taidetta. 0,33 l, 5,0 %, 4/5

Pühaste Black Blood Imperial Stout

Tartosta ostettu matkamuisto paljastui väriltään täysin nimensä mukaiseksi. Ensin näyttää mustalta, mutta kaadettaessa paljastuu todella tumma punainen sävy, todella hienoa. Puna jatkuu lasin reunoissa hentona katoavana pitsinä. Sitten kauhukseni huomaan että etiketissä sanotaan että mukana on punajuurimehua. Tuoksu on kyllä todella suklainen. Ensimmäisessä kulautuksessa on pelkoa etikkaisesta punajuuresta, sitä ei kuitenkaan tule. Pehmeää, mukavaa paahdetta ja pientä mausteisuutta ripaus tummien hedelmien aromia ja kahvilikööriä, tämä taitaa olla punajuurioluiden borts-keittoa, sillä se on punajuurta parhaassa olomuodossaan. Tosin punajuuri ei tässä paljoa maistu. Humalat räppäävät loppuun pienen statementin. Haluaisin olutkellariini pari tällaista. Etiketissä on taas taidetta, jota täytyy pysähtyä katsomaan. IBU 55, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

Collective Arts Ransack the Universe IPA

Kanadalainen taide-etikettiolut on oranssia ja lasin yläosaan muodostuu samettinen tiivis valkoinen vaahto. Tuoksussa on makeampaa IPAa, humalia ja hedelmiä. Maku on puhdas, sitruuna ei ole kirpeää vaan trooppista makeutta on mukana. Jälkimaku on sopivan rapsakka. Tätä olutta voi kyllä suositella. Pitäisiköhän napsauttaa toinenkin auki, sehän voi olla ihan eri makuista, voisi varmistaa vaaan. Ostin tämän Sellon Alkosta, kun olin pojan muuttotalkoissa, käykää hakemassa. Ja onhan toi etiketti ihan huippu, ainakin kaksi erilaista oli tarjolla, ehkä enemmänkin. Kerää koko sarja. 473 ml, 6,8 %, 5/5

Brewski vs Spike Creamy Carousel

Ruotsalaisen Brewski-panimon etikettitaide on siirtynyt tyylikkääseen kapeaan tölkkiin. Tölkillinen löytyi Pienestä. Olut on syvän tumman punaista, vaahtoa on jonkun verran. Tuoksussa on vadelmamehua. Aikamoista mehua tämä on, vaikka kyse on kait Berliner Weissesta. Maussa on vadelmaa ja punaherukkaa. Mukavasti happamuus ja makeus tasapainottelevat. Onhan tällainen mehu kaukana perinteisestä olutkäsityksestä. Jotenkin ruotsalainen olut kuitenkin onnistuu koukuttamaan, kyllä toinen tällainen voisin Pienen terassilla mennä kevyesti. Etiketin on taiteillut @gingerman. 330 ml, 4,7 %, 4/5

Sakiškių Alus Pancho Chipotle Porter

Liettuan Kaunasin jättimäisen Akropolis-ostoskeskuksen vierestä löytyi pieni olutkauppa, Gero Alaus Parduotuvé. Sieltä valikoin muutaman liettualaisen oluen matkamuistoksi. Ensimmäiseksi maistoon pääsi Porteris Su Cipotle. Väri on lasissa mustaa, kaataessa raskaanoloista ja tumman ruskeaa. Tuoksu on suklainen. Vilnalainen portteri vaahtoaa kaadettaessa reilusti, mutta hetken päästä vaahto on kadonnut. Tummien oluiden juomalämpötila on makuasia ja toisaalta sen saavuttaminen voi olla taidetta, nyt onnistuin hienosti, tunti jääkaapissa tuotti sopivan suutuntuman. Maku on kuiva, reilusti kaakaomainen ja savuinen. Chiliä ei ikävä kyllä erityisesti löydy, suklaista paahdettua mallasta on. Makeus katoaa savun taakse. Jälkimaussa on kuivaa chiliä. Olut on tehty yhteistyössä vilnalaisen mexicolaisravintolan kanssa. EBC 192, 53 EBU, 330 ml, 6,5 %, 4/5

Pühaste Nokturn Imperial Black IPA

Musta IPA Tartosta on lähellä täydellisyyttä, on hyvää. Musta olut on aluksi lievää, mutta toinen huikka muutti kaiken, maku jotenkin täydentyi. Ensin jotenkin poreilevaa, sitten vähän karamelliä, lakritsan viuhahdus, sitten humalaa sopivasti. Etiketissä on maininta IBU 100+, ja kyllähän ne humalat alkavat jälkimaussa maistua. Makua maistelee huikkien välissä tarkkaan. Miksi ostin tätä vain yhden pullon, se oli virhe. Pühaste on nostettava äärimmäisen tarkkaan valvontaan, onneksi taide-etiketit erottaa helposti.  0,33l, 9,5%, 5/5

Bryggeri Senaattori

Tumma dobbelbock Helsingin keskustasta lohduttaa, kun katastrofaalisesti valokuvataiteen alttarille tuli kaadettua pullollinen (lasillinen) maistamatonta olutta. Dobbelbockit nimetään erehtymättömän internetin mukaan Salvator-tyypisesti ator-loppuisesti ja tässäkin oluessa sitä on noudatettu, stadilaisella lisäyksellä. Tuoksussa on yllättäen suklaata ja maussa myös. Lämmittävä maku, ja pieni koukku jälkimaussa, aavistus kirpeyttä, mukavaa makeutta, parempaa kuin esikuvansa. 33 cl,7,5%,4/5