Fuller's Vintage Ale 2014

Pullollinen.fi täytti tänään 10 vuotta, joten 1892. blogitukseen piti valita jotain arvokasta. Lontoolainen vuosikerta-ale oli helppo valinta, vaikka  vuosia sillä ei olekaan vielä 10. Oluen väri on ruskeaa ja aika sameaakin. Olut vaahtoaa nopeana rykäyksenä vaaleana. Tuoksu on makeaa hedelmää, vähän jouluista taatelikakkua. Maistuu ensin maltaiselta makeudelta, kyllähän sitä taatelikakkua on maussakin. Aika lämmittävää, täyteläistä ja täyttävää.  Humalat löytyvät lempeänä vasta jälkimaun jälkihuurussa. 10 vuotta, pistää vähän miettimään mennyttä ja tulevaa. Joskus päätin nimetä itseni huumorilla johtavaksi olutblogistiksi erästä paikkallista jääkiekkoanalyytikkoa mukaillen. Sen verran on tullut opittua että aika vähän sitä ymmärtää näistä oluista, Sihvonen kyllä ymmärtää jääkiekosta enemmän. Mutta täytyy jatkaa vielä tätä olutkulttuuriin tutustumista, luotan että vähitellen sitä oppii. En enää arvaa käyttää tuota johtava-nimitystä, sen verran on tullut opittua muilta blogisteilta. Juhlaolut on kyllä juhlavaa, olisiko siinä uusi nimitys juhlava blogisti.  500 ml, 8,5 %, 5/5

Trappistes Rochefort 8

Juhannuspäivä olikin helteiden jälkeen vähän viileämpää, joten oluen piti sitten olla vähän tummempaa. Belgialaisen trappistiluostarin munkkien panemaa olutta yleensä pidetään yhtenä maailman parhaista. 8 on yksi panimon oluista, muut ovat ainakin 6 ja 10. Mielikuvitus ei nähtävästi lähde laukkaamaan munkkiluostareissa. Olut on likaisen ruskeaa. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Maku on mausteinen, makea, vain lievän humalainen ja hedelmäinen. Vaikeampaa on eritellä mitä hedelmiä tuossa sopassa oikein on. Taatelia ja jotain kanelia on jälkimaussa. Jälkimaku on ovelan mausteinen. Juhannuspäivä päättikin sitten lopulta vaihteeksi  heittää helteisen auringonpaisteen takaterasille, näköjään munkit ovat tottuneet vaihtelevaan säähän sillä olut sopii pilviseen ja helteiseen säähän. Makeaahan ja vähän rusinaistakin tämä on, mutta hienostuneesti. Kyllä tämä lopulta vaan paranee koko ajan, suuhun jää sellainen mausteporina.  33 cl, 9,2 %, 5/5

Sori & Kees We’ll Always Have Paris

Helsinginreissun ensimmäinen pysähdys osui oivaan paikkaan, Sori Taproomissa on huippuruoat ja olutvalikoimasta ei pääse valittamaan. Mahtavat soosit ja pikkunapostelut, isompia ruokia ei lounaaksi tullut kokeiltua, mutta idea tuli selväksi, hyvää on. Taateleita, kookosta, chiliä ja tonkapapuja lupasi tarjoilija. Aika viileänä tarjoiltiin, yritän malttaa, mutta ei oikein onnistu, vaikka ravintolan kulmapöydässä onkin kivan urbaanit näkymät. Väri on musta, vaahtoa ei ole. Tuoksu on kookosta. Maku on lievää kahvia ja reilumpaa kookosta. Jälkimaussa heiluu hennosti chili-lippu. Vahvaa on ja täyteläistä, olutmentori Jannen sanoin jälkimaku on mielipiteitä jakava. Lieneekö tonkapavut jotka aiheuttavat jotain sekavaa homeisen kanelin tunnelmia. Kokonaisuus on tasapainoinen, makuista, lämmin, kahvinen ja mutta vähän outo. 0,3 l, 9,5 %, 4/5 

Põhjala Must Kuld Porter

Virolaisen mustan porterin etiketissä on ylikypsä munakoiso, taateli tai kävyn siemen, ehkä biologian tunneilla olisi pitänyt keskittyä opetukseen enemmän. Olut tuoksuu suklaalta, vaahto on tiivis kermamainen, maku on makeaa, tummaa, täyteläistä, humalaa ja hiilihappoa lopussa täydentää pehmeyttä. Jollekin makeus on varmaan liiallista, mutta nyt tämä kyllä minulle maistuu. Põhjalan panimo osaa porterit, aiemmin maistelin Öötä ja Lervig-panimon yhteistyöolutta Odensholmia, kaikki oikein hyviä. 0,33l, 7,8%, 5/5