Karma Pale Ale

Kreikkalainen iltapäivä suorastaan huusi toista olutta ja en oikeastaan vastustellut yhtään, kun Milosin Punainen Polkupyörä  (Κόκκινο Ποδήλατο) -ravintolan terassi kutsui pöytäänsä. Vähän punaiseen taipuva olut kuohuvaa kauniisti valkoisella vaahdolla. Maku on maanläheinen, vähän kuiva, maltainen, sitruuna tuo mukavasti rapsakkuutta. Etiketissä silmälasipäinen leijona  vahtii nautintoa vähän uhkaavana. Hiiva taisi olla pullon pohjalla vähän, mutta kadettaessa se näytti jymähtävän paikoilleen. Maku täydentyy suussa vähitellen, aika virkistävää. Makeuttakin on riittävästi, tekee vähän mieli toista samanlaista olutta. 330 ml, 5,4 %, 4/5

Lahden Erikois IPA

Lahtelainen IPA on kääritty olvimaisen oranssiin tölkkiin. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Väritys on kirkkaan perusoranssi. Vaahto on komean valkoinen ja kestävä, hieno. Maku on lievän humalainen, humalaisuus on helppoa, mutta silti maistuvaa. Ensihörppy ei luvannut liikoja, vähän pientä pettymystä, mutta maku täydentyy miellyttävästi. Maitokauppa-ipojen aateliinhan tämä menee, pieni laimeus haittaa kyllä. 1/2 l, 4,7 %, 4/5

Oranki Red Ale

Kallio Brewery on tehnyt yhteistyötä toscanalaisen Birra Amiati -panimon kanssa ja valmistanut punertavan aperatiivioluen. Ostin oluen Alkon myyjän sitä suositellessa. Valmistuksessa on käytetty appelsiinia ja korianteria. Ison pullon sisältö on punertavan ruskeaa, tuoksu on lievän hedelmäinen, Vaahto on tiukka. Maku on yllättävän hapan, joskin kokonaisuus on lievä. Asiansa tämä kyllä ajaa, helppoa ruoanodotteluolutta. Appelsiini ja korianteri maistuvat vain vähän. Olikohan Ylen näyttämässä Olutretki Eurooppaan -tvsarjassa esillä juuri tämä viinialueen keskellä ollut outo toscanalainen oluenpanimo? Makeuden puute miellyttää pullon vajetessa. Maku täydentyy pikkuhiljaa. 75 cl, 6,0 %, 4/5

Pühaste Nokturn Imperial Black IPA

Musta IPA Tartosta on lähellä täydellisyyttä, on hyvää. Musta olut on aluksi lievää, mutta toinen huikka muutti kaiken, maku jotenkin täydentyi. Ensin jotenkin poreilevaa, sitten vähän karamelliä, lakritsan viuhahdus, sitten humalaa sopivasti. Etiketissä on maininta IBU 100+, ja kyllähän ne humalat alkavat jälkimaussa maistua. Makua maistelee huikkien välissä tarkkaan. Miksi ostin tätä vain yhden pullon, se oli virhe. Pühaste on nostettava äärimmäisen tarkkaan valvontaan, onneksi taide-etiketit erottaa helposti.  0,33l, 9,5%, 5/5

Ruis Reiska

Teerenpelin ruisolut tuntui aluksi laiskalta, mutta parin huikan jälkeen Reiska terhakoitui. Maltaisen makeus kääntyy vähän makeaan ruisleipään, onkohan sellaista edes olemassa? Väri on tyylikkään punertava ja vaahto on nopea, maku on ihan hyvä ja tehokas, ensin tuntuu vähän lyhyeltä, mutta tunnelma täydentyy pikkuhiljaa, tuopillinen tätä kyllä varmasti uppoaisi, jos ei toinenkin. Ehkä jälkimaussa on vähän liikaa makeutta. 33 cl, 4,7%, 4/5

Renki

Tammelan tuliaissaaliin osa 2, Kuninkaankartanon Renki, on pilsneriä. Ensin maistuu vähän hedelmää ja saippuaa, mutta humala parantaa makumaailman paremmaksi. Luulin jo että kyseessä olisi pieni pettymys ohuuden takia, mutta maku kyllä täydentyy mukavasti loppua kohden. Tekee mieli lisää. Tämä toimisi varmasti suuremmissa määrissä paremmin. 0,5l, 4,7%, 4/5

Ayinger Winter Bock

Grillikausi avattiin taas perinteisesti lumenluonnilla ja sen verran oli kylmää että lämmittelyyn tarvittiin sopivaa juomaa. Saksalainen Ayingerin Winter Bock on tummaa, pehmeää ja sopivan makeaa. Hyvää, nyt nautittiin huoneenlämpöisenä, mikä sopi tälle oluelle oikein hyvin, ehkä grillaukseenkin sopii nyt vähän lämpimämpi olut. Maku täydentyy ja pulskistuu suussa. 50 cl, 6,7%, 5/5

Mufloni Huurupukki

Mustaa porilaista maitokauppa-olutta sopi maistaa ennen oikean pukin saapumista (kiva sanoa Stoockmannin Herkkua maitokaupaksi). Tumma olut paljastuu vetiseksi suutuntumaksi, mutta makua on silti paljon, kahvia, paahteisuutta ja humalaakin. Jättää vähän mukavasti pistelevän jälkimaun. Maku täydentyy mukavasti loppua kohti.  33 cl,4.5%, 4/5