Sip Teine Aastapäev Chipotle Morita Foreign Stout

Virolaisen olutkaupan ja Tankerin yhteistyöolut tarttui aikanaan Tartosta ostoslaatikkoon. Olut on Sip-kaupan 2-vuotissynttäreiden kunniaksi pantu, myöhemmin Sip on jo täyttänyt kolmekin vuotta. Best before merkintä on kyllä oluessa mennyt yli, mutta ei se mitään haittaa. Olut on mustaa, vaahtoa on aluksi reilusti, mutta se rauhoittuu kestäväksi vaaleanruskeaksi matoksi oluen päälle. Tuoksussa on paahdetta. Maussa on samaa paahdetta, tummaa suklaata, humalaa ja lämpöä. Chiliä ei tunnu ensin löytyvän, se iskee jälkimaussa. Kun chili on ensin ilmoittanut itsestään, niin se jää lämpöpatteriksi kurkkuun. Chili tai alkoholi kerää mukavaa lempeää pistelyä kielen päällä, joka voimistuu jokaisen hörpyn jälkeen. 60 IBU, 330 ml, 7  %, 5/5

Strange Brew Strange Years One Year Anniversary IPA

Ateenalaisen Strange Brew -panimon yksivuotisjuhlaolut rentoutti maalausurakan pakollisella tauolla, maalin kuivumista pitää odottaa huomiseen saakka. Väri on samea keltaiseen taittuva, sanotaan että oikein kaunis. Tuoksussa on hedelmiä. Maku on pirteä, hedelmiä on paljon, ananasta ja greippiä mukavasti. Humalia on reippaasti, ne ovat pehmeitä ja täyteläisiä. Maku on täydellisesti tasapainossa. Jälkimaussa ilmestyy vielä vähän eucalyptusta. Ateenalaiset osaa juhlistaa synttäreitään hienolla oluella, etikettikin on kiva. 0,33 l, 7,3 %, 5/5

Stone Xocoveza Extra Añejo

Synttärilahjaksi saadun shamppanjakorkillisen pullollisen maistelu sävytti marraskuista grillausta. Vähän liian pitkään viilensin olutta jääkaapissa ja avausmaistelut olivat heikohkot eli vetiset, varsinkin eilisen chilioluen jälkeen. Onneksi olut lämpenee itsestään, kun pullo on tarpeeksi iso. Harvoin on tullut kiiteltyä oluen lämpimisestä. Olut on tummanruskeaa ja vaahtoaa muhkeasti. Liian viileänä maistui vähän vetiseltä lirulta, pieni odotus ja mokkainen kahvi täyttää hajuaistin. Aged in red wine & tequila barrels, kertoo etiketti. Tequila taitaa vähän jälkimaussa antaa omaa leimaansa, kyllähän punaviinin aromia alkaa tuntea pullon vajetessa, jos oikein haluaa. Tämä stout juodessa vaan paranee ja paranee. Mokkainen on hyvin kuvaava arvio, mausteita, tositummaa suklaata, suolaa, sokeria, lakritsaa ja onhan tämä herkkua, alkuvaikeuksista huolimatta. Vetisyys on pullon puolivälissä täysin unohtunut. Mokkaista vaahtoa syntyy viimeisestäkin tilkasta. Lahjahevosen suuhun katsoin sen verran että arvelen pullon löytyneen Alkosta. 500 ml, 8,5 %, 5/5

To Øl Liquid Confidence

Jeesuksen 2016. syntymäpäivien kunniaksi valitsin olutkellarista huolella säilytetyn tanskalaisen imperial stoutin. Olut on täysin mustaa ja päällle tulee kermainen vaahto. Maku on taivaallisen pehmeä, vähän suklaata, makeus vähän tahmaa huulia. Sitten kurkkuun kertyy chiliä, jota oluessa on juuri sopivasti. Lämmittää ja miellyttää. Onhan tämä aika outoa olutta, mutta niin täydellisen hyvää. Etiketissä sanotaan että nestemäistä itsetuntoa kannatta juoda ennen kuin pyytää tyttöä tanssimaan, koska tämä suoristaa selkäsi ja sets your ass on fire. Toivottavasti viimeinen toteamus viittaa vain sinne tanssilattialle, onneksi chili ei ole mitenkään yliammuttua, vaan kieron peiteltyä. 375 ml, 12,2 %, 5/5

Põhjala Jouluöö Chocolate-Vanilla Oak Aged Imperial Porter

Ja olut oli mustaa. Kävin Alkossa ostamassa glögiä, mutta tämä olut ei suostunut jäämään hyllylle. Glögi tavalllaan jäi sinne. Jouluöön korkin alta paljastuu suklaan tuoksua, lasiin kaadettaessa mokkavaahto on tyylikäs. Poskiin iskee salmiakkia, muuten maku on paahteinen, täyteläinen, kahvinen, mausteinen, lämmittävä ja tietysti suklainen. Olisiko pientä kitkeryyttä jälkimaussa, vähän limaairrottava, yskänlääkettäkö tämä onkin. Joululahja-ainesta. Nyt on kyllä pitkä putki huippuoluita, pitääkö tässä alkaa kriitisemmäksi vai tahallaan alkaa juomaan huonompia oluita. Viikolla vilahti ohi blogin 4-vuotisjuhlat, olkoon tämä nyt synttärijuhlaolut. Samalla jouluolut on blogin 775. blogitus. 0,33 l, 8 %, 5/5

Nøgne Ø Imperial Stout

Synttärijuhlinnan päätin kruunata jollain erityisen hyvällä oluella. Olutkellarin kätköistä olin valinnut jo hyvissä ajoin ennakkoarvailujeni perusteella yhden herkun: Norjalaiseen Nøgnen panimoon olen oppinut luottamaan. Ø-merkki pullon etiketissä on vähän niinkuin laatusinetti. Imperial Stoutin nautin upouudesta lahjastani, Soda Shopin oluttuopista. Musta, rauhallisesti pullosta ulospulputtava olut tuoksuu mokkakahvilta ja yrteiltä. Maussa vilahtaa alkuun alkoholi. Suutuntuma on pehmeä. Mokkamaisuus valtaa kielenpäällisen, täyteläinen maku. Yrttimäisyys tuntuu mukavasti pisteliäältä, vähän vahvaa lakritsaa. Alkoholi vilahtelee välillä taustalla, mutta jotenkin siitäkin tässä makuelämyksessä osaa pelkästään nauttia. Lopulta mausta löytyy vielä mallasta. Kaikki maut sekoittuvat täydelliseksi olueksi, josta ei löydy mitään moitittavaa (ei edes norjalaista huonolaatuista huulirasvaa), vaikka ihan heti ei tee mieli juoda toista tällaista. Hitaastihan tätä pitää juoda, riittää vielä koko loppuillaksi. Ostan varmasti tällaisen tai parikin, jos jossain näen, tämän ostin aikanaan virolaisesta õllepoodista. 75 IBU, 0,5 l, 9 %, 5/5

AleCoq Kohviporter Tume Õlu

Blogin 3-vuotisjuhlien ja päivän judomitalien kunniaksi oli tietysti nautittava mitali- ja synttärikahvit. Tartolaisen AleCoqin uutuus, kahviportteri, sai toimia kahvina. Tuoksussa on todella paljon kahvipapu-suklaakarkkien hajua. Maussa on samaa, mutta vähän on pientä ohuutta hiipii jostain mukaan. Etiketti on kyllä tyylikäs. Taitaa olla parasta AleCoqia. Suklaakarkkia on vähän liikaa, jos olut olisi vähän jähmeämpää, niin olisi huippua. Lopussa sana esanssi alkaa väijyä mielessä. 0,33 l, 6 %, 4/5

San Miguel 1516

Espanjalaista premium olutta nautittiin kanarialaisessa illassa mojon, jauhelihapiirakan ja pilvijuuston kanssa, samalla juhlittiin äidin 70 v-synttäreitä ja oli mukavaa ja olut oli hyvää. Olut on kuivaa mutta maukasta. 4,2%, 33 cl ja 5/5 samat pisteet menee myös ruuille.