Mallaskoski True Bock

Hämeenlinnan terassikierrokselta en sitten löytänyt blogitettavaa muka, ehkä Street Food and Moresta tai Birgittasta olisi ehkä ollut, mutta omat valinnat oli siellä perinteisempiä. Kotona odotteli saunajuomaksi jääkaappikylmä Bock. Yllättävä tumma olut ei paljoa vaahtoa tuota. Maussa on makeaa perunalimpppua, mallasta, muuta ei löydy, no jos hiukan humalaa, ei paljoa. Ehkä enemmän syksyoluena toimisi. 50 cl, 6,5 %, 3/5

Põhjala Routa Cloudberry IPA

Keväinen raekuuro muistutti että olutkellarissa oli Routaa. Virolainen lakka-IPA tuoksahti hedelmäiselle, olisiko lakalle sitten, jotenkin syksyinen suo tuoksahtaa. Värikin muistuuttaa Suomen metsien kivimarjasta, sameaa oranssia. Vaahto on sitkeänoloista, kestävyydeltään. Maussa on metsää, havujen huminaa. Lakan lisäksi oluen panemisessa on käytetty suomalaista ruista. Lopputulos on helppoa ja pehmeää, happamuus ja humalat pitävät pientä jännitystä ja kirpeyttä yllä, vähän loppua kohden lässähtää.  0,33 l, 6,7 %, 4/5

Iku-Turso Gargantuaaninen Olut Panimo Hiisi

Panimo Hiiden oluet on nimetty muinaissuomalaisten hahmojen mukaan. Tämä merihirviö-olut on saanut lisäselvitykseksi gargantuaaninen. Tarkastin sanan tarkoituksen internetistä, ja kyllä oma onomatopoieettinen kielikorvani arvasi oikein että kyse on jättiläismäisestä oluesta. Olut on vähän läpikuultavaa mustaa ja päälle kehkeytyy ohut lyhytaikainen vaahto. Maku on paahteinen, suklainen ja mokkamainen. Näiden pehmeiden arvojen päälle rämähtää sitten greippimäistä humalaa reilusti. Koska Fazer tekee greippi-suklaata? Alkuun luulin että alkoholi olisi vähän maistunut, mutta loppua kohden sitä ei kyllä enää löydä. Makeutta on täsmälleen oikea määrä. Syksyn viileys on löytänyt uuden lämmittäjän, jättiläisoluen voi Alko-reissuilla poimia huoletta mukaan, jos vaan viileyttä sattuu riittämään. 330 ml, 9,0 %, 5/5

Miss Haizon Kalamaja Pruulikoda

Tallinnalaista Saison olutta maistelin syksyisessä grillaustunnelmassa. Sekavan ruskea väri ja tiivis vaahtohattu täydentyy vähän happamalla ja anikseen viittaavalla mausteyhdistelmällä. Etiketissä lupaillaan korianteria, appelsiininkuorta ja inkivääriä. Jotenkin lievästi tympeä maku koukuttaa ja kun mieleen tulee että kyllä tätä voisi ostaa toisenkin, niin koukutus ja ostohalut määrittelevät arvosanan. 330 ml, 6,4 %, 5/5

Bon Secours Bière Vivante

Maailman kalleimman oluen panneen belgialaisen panimon edullisempi ale tuli pullollisen ulkomaan agentin tuliaisena maisteluun. Samea syksyisen vaahteranlehdenvärinen olut on maultaan vankka ja kyllähän belgioluella on selvästi sukulaisuutta sahtiin. Hiilihappoa on mukavasti, pakko maistella rauhallisesti, mutta samalla täytyy nopeasti tarkastaa että mille tämä nyt oikein maistui, mukavan ristiriitainen.  Alkoholi pysyy taustalla ja hedelmiä on maussa sopivan sameasti. Jälkimaku on palkitseva.  Pullo on hmmm söpö.  0,33 l, 8%, 5/5

Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lager

Valoa syksyyn voi yrittää tuottaa vaikka juomalla tummaa lageria. Kultainen Lapin Kullan purkki on pitkään vaaninut minua S-Marketin ylähyllyllä, pakkohan se oli sieltä pelastaa. Arktinen mallas - tumma lager on todella pehmeää, vähän hiilihapotonta, jotenkin tulee mieleen brittipubin ale, vierailusta brittipubin on kyllä hiukan aikaa. Maku on lyhyt, erottuu kyllä peruslapparista. Sanotaan että hiukkanen salmiakkia ja savua, voi olla että nuo maut tulivat mieleen siitä että lukaisin Alkon jouluolut-valikoimaa, mutta hiukkanen on aika pieni yksikkö.

50 cl, 4,6%, 3/5

Stadin Panimo Ultimator

Dobbelbock sopii syksyyn, sen verran vahvaa olutta että sitä voi maistella ulkonakin griilivartiossa. Humala tuoksuu ja maistuu, mutta alkoholi kurkistelee makumaton alta vähän liikaa. Monivivahteinen olut välillä makeahko ja samaan aikaan katkeromainen, vähän simaa ja samalla olut vilahtaa suusta liukkaana nieluun ja makumaailma tulee esille. 33 cl, 8,0%, 3/5

Ulkona juomisen ongelmia.

Laitilan Imperiaali

Nyt löytyi tummaa olutta, jossa on makua ja näköä. Olut tuntuu tahmealta kuin siirappi lasiin kaadettaessa, lievää makeutta löytyy vielä maussakin. Väri on Henry Fordinkin suosima musta. Päivän muuttourakan (Lallila) jälkeen tällainen tuhti olut maistuu. Vaikka päivä oli lähes kesäinen, niin tämä olut saa syksyntunnelman päälle, johtuisiko voimakkaasta pahtuneisuudesta. Otetaan toinenkin.

33 cl, 9,2%, 5/5

Yebisu Premium Black

Japanin mustan tuliaisen nauttiminen kertoo että syksy on alkanut. Tummat oluet eivät kuulu kesään, ja lämpötilalla (yli +20) ei ole nyt merkitystä. Tuoksu on makea, toffemainen. Väri  on siis etiketin mukaisesti musta. Maku on ensi puraisulla kevyt, mutta täydentyy pikku hiljaa. Hiilihappoa on jonkun verran, vähempi riittäisi. Paahtuneisuutta maussa on myös. Etiketissä sanotaan 100% ja japanilaisia merkkejä, varmaan tarkoittaa että on hyvää. 33 cl, 5%, 4/5